Kerronpa teille työstäni:

Minut on palkattu kokemustani ja koulutustani vastaavaan haasteelliseen ja vastuulliseen työhön. Esimieheni on ladellut ummet ja lammet työnkuvastani ja vastuistani. Ja onhan sitä, teen melkoisia investointeja ja organisoin isoa toimintaa. Nimike on päällikkötasolla tosin.



Minulla on myös työkaveri, joka on eri puolen asiantuntija. Hän on Suomen huippuja alallaan.



Mutta esimiehemme (sama mies) ei ole oikeastaan minkään alan asiantuntija, hänet on ns. siirretty tuohon työhön toisesta maasta (on suomalainen kuitenkin). Mutta hän kuorii työstämme kaiken kerman, ihan kaiken. Hän neuvottelee, hän suunnittelee, hän päättää, hän ennen kaikkea edustaa. Hänellä ei ole yhteistyökumppaneiden arvostusta eikä myöskään mitään statusta talon sisällä. Hän tekee täysin päättömiä ratkaisuja ja röhentelee ison mahansa kanssa, että hän kuitenkin tekee päätökset. Ja mokaa meidän kaikkien maineen. Yhdessä kohdemaassamme hän on nyt juossut vuoden päivät saamatta aikaiseksi mitään muuta kuin nolannut koko organisaatiomme.



Minun toimenkuvani on alkanut olla aivan eri kuin oli sovittu. Minä HERRAN TÄHDEN postittelen cd-levyjä, teen yhteenvetotaulukoita, toimin hänen assarinaan, teen muistioita palavereissa, olen jopa lähettänyt sähköpostia hänen puolestaan, siis omasta postistani hänen allekirjoituksellaan! Hän jättää minut ulos palavereista, joissa nimenomaan minun pitäisi olla, jos aiotaan saada homma eteenpäin. HÄNHÄN EDUSTAA. Sitten briiffaa minut jälkikäteen viidessä minuutissa ja kaataa koko sonnan päälleni. Ja minä teen itseni naurunalaiseksi olemattomilla tiedoilla aiheesta. Ja sopii asioita, joita ei voida toteuttaa.



En tiedä miten tästä jatkaisin. Istuin perjantainkin huoneessani tekemättä mitään kun hän oli minun palaverissani. Ja nyt en tiedä asiasta mitään, huomenna pitäisi projektin alkaa. Onhan se tietenkin ihan kivaa istuskella jalat pöydällä lehtiä lukien kaiket päivät tällä palkalla. Mutta niin helvetin turhauttavaa.



Nooh, ettehän te voi auttaa, minun on tehtävä asialle jotakin. Olen kyllä jo keskustellut esimieheni esimiehen kanssa asiasta, mutta hän ei ota asiaan kantaa. Vellihousuja kaikki.



Tämä tuli vain mieleen tuosta ketjusta " kun mikään ei riitä" , Talouselämän artikkeli. Minä voisin kirjoittaa, " kun mitään ei tarvitse tehdä" .