Lue keskustelun säännöt.
Tajusin just että inhoan lapsiperhe-elämää
26.11.2006 |
Voi kun voisikin tehdä niin että lapset asuis lastenhoitajien kanssa eri osoitteessa niin kuin Isabella Rosselinin lapsuuden perheessä.
Vihaan aikaisia aamuherätyksiä, vihaan lasten leikkien ja lelujen ääniä, vihaan pyykkäämistä, vihaan muiden sotkujen siivoamista, vihaan ruuanlaittoa, vihaan aamukiirettä, vihaa kiirehtimistä töissä jotta ehtii viideksi päiväkodille, vihaan iltasatujen lukemista. Ainoa mistä pidän on lastenvaatteiden hankkiminen ja leipominen, mutta niillä ei pitkälle pötkitä.
Että kaduttaa että on tullut noita kersoja pykättyä ja joudutaan ne itse hoitamaan.
Muita? Miten te selviätte?
Kommentit (64)
Varsinkin nyt kun kaikki on ollu keskiviikosta kipeinä kotona. Ei vaan riitä kärsivällisyys. En tajua miten joku voi haluta olla a) sairaanhoitaja tai b) kotiäiti.
terveisin ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä lähtien esim. sitä on kutsuttu laiskuudeksi?
ei se nyt niin ihanaa ole, kun lapsi herää viikonloppunakin kuudelta. Tulisivat jo teini-ikään niin saisi nukkua :))
Äidin ei kuulu harrastaa muuta kuin kodinhoitoa, kaikki muu on laiskuutta.
AIkamoinen pelleperhe toi kakkosen kokoonpano...lapset varmaan rakastaa äitiään tooosi paljon, ja varsinkin isompana arvostaa äidin " panostusta" .
Vaan mitäpä väliä, koska eihän ap. kaltaisineen edes lapsistaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vihaan kaikkea mainitsemaasi. Mutta vihaan työtäni vielä enemmän, joten olen mieluummin kotona niin pitkään kuin mahdollista. Lastenhoito- ja siivousapua olemme mekin palkanneet. Omaa ja kahdenkeskeistä aikaa otamme vaikka väkisin. Omat pienet luksuslomat miehen kanssa piristävät pitkään. Elämä ei ole pelkkää lastenhoitoa ja kotitöitä.
Vierailija:
Minäkin vihaan kaikkea mainitsemaasi. Mutta vihaan työtäni vielä enemmän, joten olen mieluummin kotona niin pitkään kuin mahdollista. Lastenhoito- ja siivousapua olemme mekin palkanneet. Omaa ja kahdenkeskeistä aikaa otamme vaikka väkisin. Omat pienet luksuslomat miehen kanssa piristävät pitkään. Elämä ei ole pelkkää lastenhoitoa ja kotitöitä.
Ihanaa etten ole ainoa!
Pikkuloma jonnekin ihanaan kaupunkiin miehen kanssa kahden tekisi varmaan terää, sitten ehkä jaksais taas tätä showta.
Onneksi, onneksi lapset koko ajan kasvaa ja muuttavat kohta (about 15 vuoden kuluttua...) pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi, että joku toinen käy siivoamassa kerran viikossa ja kotona on vauvalla hoitaja neljä tuntia päivässä, jotta minä voin käydä jumpassa ja kaupassa ja hoitaa asioita ja olla sitten lopun päivää stressitön äiti lapsilleni. Mitäs logiikkaa semmoinen on, että vauva, jota raahataan ruokakaupoissa rakastaa äitiään siitä hyvästä enemmän! Mieheni kustantaa kaiken ilomielin, koska onnellinen äiti tarkoittaa onnellista perhettä, ihan kaikkien tutkimustenkin mukaan.
Terveisin kakkonen
psykologi, perheneuvola tms. Vihaat elämässäsi aika monia asioita! Ja tiedätkö mitä, minusta tuntuu, että vihaisit myös monia asioita, vaikka sinulla ei olisi lapsia. Silloin voisi valittaa surkeasta työpaikasta, epäystävällisestä bussikuskista tms... Lapsiasi käy sääliksi. Ja sinua, ellet hae apua.
Positiivisella elämänasenteella näkisit ne ihanat asiat elämässäsi. Nyt keskityt vain varjopuoliin, joita oikein etsimällä etsit. Onko lapsuudenkodissasi ollut samanlaista? Oletko sinä kokenut olevasi taakka vanhemmillesi? Ellet halua samaa omille lapsillesi, katkaise tuo negatiivisyyden kierre. Elämäsi on sellaista, miksi sen teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla joskus samat tunteet ap:n kanssa, useimmin kuitenkin mennään rutiinilla enempiä nauttimatta toisaalta enempiaä vihaamatta. Odotan aikaa, kunnes lapset kasvavat. Pahinta on mielestäni (vaativan) työni ja perhe-elämän yhditäminen, tarkoituksena on alkaa lyhentää työpäivää heti kuin mahdollista, uskon, että se himan helpottaa. 2:n elämä kuulotaa ihanalta...
2:n elämään kun lisäisin muutaman tunnin omaa työtäni/pv, niin elämä olisi täydelltisä =) (pidän kovasti työstäni, mutta siitä kiireestä mitä se aiheuttaa aamuihin ja iltapäiviin just uton hoitokuljetusrmban vuoksi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siivoamista, pyykkäämistä, jokapäiväistä ruuanlaittoa, yöheräämisiä ja aikaisia aamuja! Vois olla neuvolat tukossa. Lapsiperheen elämä on välillä ihan peestä, eikä sen tunnustaminen tarkoita, että olisi huono äiti tai isä. Itse asiassa ihana kuulla muistakin, jotka hoitavat parisuhdettaan ja itseään ja pitävät omaa laatuaikaa tärkeänä. Kyllä aikuinen ihminen tarvitsee elämäänsä muutakin kuin lapsiperheen arkea, vaikka kuinka olisi kotiäiti. Täällä sen välillä huomaa, miten ympyrä alkaa pyöriä aika pienenä, kun ei muuta tehdä, kun kotihommia.
Ensinnäkin minusta vihaaminen on aika voimakasta; miksi pitäisi vihata arjen hommia? Toisekseen, se varsinainen iso asia ap:n kirjoituksessa on sävy, jolla hän puhuu lapsistaan. Ei se ole normaalia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin inhoan , siivoomista, ruoanlaittoa kellolleen, aikaisia aamuja, ja leluja olkkarissa.
Mutta että rakastan, niitä pyytettömiä silmiä jotka sanoo aamulla herätessään ja viereen kamatessaan: äiti mä rakastan sua. Äiti sä olet ihana jne. en vaihtaisi sitä pois en mistään hinasta vaikka saisin 6 lastenhoitajaa ja 5 kokkia 7 siivoajaa.
Ja olisin valmis tekemään lisää lapsia vaikka hetipaikalla. Vaikka odotankin toisaalta, että lapset kasvaa ja lähtevät perustamaan omia perheitä.
Ja minulla ainakin on Mies sitäkin varten että minullakin on vapaa aikaa ja omia harrastuksia.
Niin enkä kuulu marttyyreihin. elämäni on nyt tätä ja joskus tulevaisuudessa jotain muuta.
- 6 lapsen kotiäiti.
se on muuten erittäin tärkeää hoitaa sitä parisuhdetta ilman lapsia, kun muuten se hyvinsuurella todennäköisyydellä päätyy tilastoihin, sinne ero puolelle.....
Voisin tähän jälleen lisätä:
-kauneinkaan kukka ei elä ilman kastelua ja hoitoa-
Kaikki tuntuu pakolta, mitään en tee mielelläni. Miehen kanssa ei myöskään enää ole mitään yhteistä, muuta kuin osoite.
Olen aina vihannut aikaisia herätyksiä, siivoamista ja pyykkäämistä. Ennen niitä vain ei ollut pakko tehdä, nyt on.
terveisin ap
aikuisena joutuu ihan itse hoitamaan hommia...voi nyyh nyyh...
Mulla on ollut just tollanen " iloinen äiti on hyvä äiti" -mutsi, jolle oma itse oli aina tärkeämpi kuin perhe. Kuten sullekin. Tekstisi olisi voinut olla hänen näppikseltään, koska hänen näkökulmastaan asiat on juuri noin. NO, nyt sitten soittelee ja itkee kun ei meitälapsia kiinnosta siellä himassa käydä enää kun kerran pois päästiin " onnellisen" äidin luota. Mutta ehkä sille nyt pitää ne siivoojat ja kodinhoitajat ja lastenhoitajat seuraa...
Vierailija:
Siksi, että joku toinen käy siivoamassa kerran viikossa ja kotona on vauvalla hoitaja neljä tuntia päivässä, jotta minä voin käydä jumpassa ja kaupassa ja hoitaa asioita ja olla sitten lopun päivää stressitön äiti lapsilleni. Mitäs logiikkaa semmoinen on, että vauva, jota raahataan ruokakaupoissa rakastaa äitiään siitä hyvästä enemmän! Mieheni kustantaa kaiken ilomielin, koska onnellinen äiti tarkoittaa onnellista perhettä, ihan kaikkien tutkimustenkin mukaan.Terveisin kakkonen
Meillä löytyy molemmat, vaikka olen ns. kotiäiti kahden lapsen kanssa, joista toinen jo kuusi tuntia päivässä leikkikoulussa (6 v.) ja toinen pieni vauva. En voisi kuvitellakaan hoitavani kaikkea itse, kun minulla on omakin elämä, harrastukset ja menot. Mieheni tekee paljon töitä. Ja tosiaankaan kotityöt ja lasten ja muiden äitien kanssa seurustelu eivät riitä minulle virikkeeksi. Tällä palstalla käyn kauhistelemassa, minkälaista keskivertosuomalaisen äidin elämä pahimmillaan on. Tarkoitan siis niitä, jotka eivät voi kuvitellakaan muunlaista elämää kuin vuoden imettämisen ja lasten kotihoidon kolmevuotiaaksi ilman apua jne. Sitten on pinna niin kireällä, että miehen pikkujouluristeily kuohuttaa. Mutta jokainen tavallaan.