Lue keskustelun säännöt.
Mäkin haluun yh:ksi. Vähänkö helppoa elämää!!!
25.11.2006 |
Lykätä toisinaan isälle lapset ja ite saa tehdä mitä lystää. Sehän on vähän kuin lapsia ei olisi ollenkaan.
Varsinkin kun kuuntelee yh:n juttuja, " toivottavasti isä tulee pian, haluan sinne kampaajalle äkkiä!" " Hakis jo nuo mukelot niin pääsen aloittelemaan baari-iltaa!"
Leppoisaa elämää. Itse saa lepuutella hermojaan säännöllisin väliajoin ja pääasiasssa NUKKUA edes joskus.
Kommentit (19)
Vai vituttaako vaan oma laiska ukko, joka asuaa kotonaan kuin hotskassa eikä ikinä hoida lapsiaan?
t. kotiäippä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päästä viihteellekkin ja hoida osuuttaan lastenhoidosta?
Vierailija:
päästä viihteellekkin ja hoida osuuttaan lastenhoidosta?
Mutta jos vaakakupissa olisi se, että sitten täytyisi melkein kaksi viikkoa putkeen huolehtia aivan kaikesta yksin, niin ehkä sittenkin tyydyn tähän nykyiseen malliin, kun voin saada pieniä hetkiä omaa aikaa silloin tällöin, ja vastuu jaetaan.
Täytyy sanoa, että nainen on naiselle peto. Eivät todellakaan kaikki isät ole ottamassa lapsia joka toinen viikonloppu. Toisekseen, yh kantaa koko kasvatusvastuun täysin yksin. Jos hän sattuu saamaan yhden tai kaksi viikonloppua kuussa hengähdysaikaa, niin siitäkin vähästä olette hänelle kateellisia? Täytyy sanoa, että luulin kuulleeni kaiken, mutta ilmeisesti en...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvin toimii, kun vaan sovitaan että tietyt viikonloput kuuluvat pääasiassa toisen vanhemman vastuulle, niin mikäs siinä sitten. Ei tarvii erota eikä huoltajuuksista riidellä. ja kummallekin tulee omaa aikaa ihan sovitusti, ja lapsilla säilyy ehjä ja tasapainoinen koti. Testattu ja toimii meillä.
Vierailija:
Täytyy sanoa, että nainen on naiselle peto. Eivät todellakaan kaikki isät ole ottamassa lapsia joka toinen viikonloppu. Toisekseen, yh kantaa koko kasvatusvastuun täysin yksin. Jos hän sattuu saamaan yhden tai kaksi viikonloppua kuussa hengähdysaikaa, niin siitäkin vähästä olette hänelle kateellisia? Täytyy sanoa, että luulin kuulleeni kaiken, mutta ilmeisesti en...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan voi olla niin yksinkertainen että kuvittelee että yksinhuoltajan elämä on helppoa. Minä en millään tavalla kadehdi yksinhuoltajia ja sitä että pääosin ovat vastuussa lapsesta/lapsista YKSIN. Päinvastoin, arvostan sitä että jaksavat. Ja todellakin, kaikilla ei ole sellaista ex-kumppania joka sen lapsen voisi tai haluaisi ottaa edes joka toinen viikonloppu.
Itse olen kahden lapsen äiti ja avioliitossa elän ja mietin että miten helppoa mulla on yksinhuoltajiin verrattuna kun tuossa on koko ajan toinen kantamassa vastuun lapsista, eikä tarvitse kaikesta huolehtia yksin.
Voi monilla yksinhuoltajilla ollakin helppoa, mutta heidän lapsilla tuskin erityisen helppoa (riippuu mihin vertaa)
Juttelin juuri parin aikuisen kanssa, jotka kertoivat minkälaista oli lapsena, kun kuskattiin vanhemmalta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä tytön isukin kanssa ei olla missään tekemisissä enkä yhtään viikonloppua ole saanut biletykseen ;) Voi erkki ap, että oot tyhmä...
ettei toinen osapuoli kykene esim. yhteishuoltoon.
Voin ymmärtää, jos nainen, joka tietää, että karmivasta liitosta tulisi lähteä, kadehtii yksinhuoltajia, mutta muuten en oikein.
Se on sitä, että itse on äiti sekä isä lapselle 24/7/365. Kyllä hyvässä liitossa kunnon aviomiehen kanssa oleminen, joka on hyvä isä, on varmasti paremmin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et tiedä mitä tarkoittaa yksinhuoltajuus ja yhteishuolto. Otappa asiasta selvää ennkuin kirjottelet omia luulojasi täällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinhuoltaja on äiti tai isä, joka huolehtii lapsistaan yksin. Yleensä aviopari on eronnut ja lapset jäävät jommalle kummalle vanhemmalle. Yksinhuoltaja voi olla myös leski. Yksinhuoltajaäitien lapsiperheiden osuus kaikista perheistä oli noin 17 % vuonna 2004. Yksinhuoltajaisien perheiden osuus kaikista perheistä oli vain noin 3 % samaan aikaan. Yleensä toinen vanhemmista maksaa elatusmaksuja toiselle tasatakseen lapsesta koituvia menoja.
Mutta ihan mukavaa elämää tämä on. Saan nukkua riittävästi (nuorempi lapsi 5v) ja pääsen toki loistavien isovanhempien ja kummien ansiosta myös vapaalle niin halutessani.
Ainoa harmittava asia on se, että jään usein kutsujen yms. ulkopuolelle koska mieluummin kutsutaan pariskuntia pariskuntien luo. Olenpa jopa kokenut olevani " uhka" ;) Lähipiirissä kun ei juurikaan ole muita yksinhuoltajia. Tosiasiassa en uhkaa ketään, enkä tajua miksi " kyttäisin" varattuja miehiä. Vapaitakin on!
Helppoa elämää? Kyllä kai, mutta vastuullista. Kaikesta negatiivisestakin kun joutuu vastaamaan yksin, huonoista päiväkotipäivistä, lasten riidoista ja kaikesta. Pk:n henkilökunta on toki kannustavaa, mutta etenkin pojan kohdalla vedotaan liiankin herkästi ongelmatapauksissa isättömyyteen.
Saavat elatusmaksuja ja kunta antaa heille kotiin siivousapua, on tukiperheitä jne... Lisäksi vielä monilla lasten isä ottaa välillä lapset yms.. Yksinhuoltajia tuetaan paljon enemmän. Miksi ei tueta köyhiä lapsiperheitä, joilla on vaikeaa??? Kysyn vaan. Kaikki apua menee yh:lle
oli enemmän kuin nykyisin.
Olenkin ajatellut vielä joskus muuttavani ihan omilleni, sitten kun lapset on muuttaneet pois.
Sitten kun ja jos ei miehen kans kahdelleen tunnukaan mielekkäältä asua.
Olen yh ja meidän päivät sujuu näin:
herätys kello 5.30 lapset päiväkotiin, sitten itse töihin,
heti työpäivän päätteeksi juoksen busseihin& bussipysäkiltä päiväkotiin lapsia hakemaan, mutta meinaan silti joka päivä myöhästyä. Sitten nopeasti ruoka kehiin (ja tietenkin joskus tässä välissä vielä kaupassa käynti), ehkä tunti leikkiä (meillä en todellakaan voi lukea itsekseni sohvalla tai katsoa televisiota)ja sitten iltapalaa, iltapesut, sadut ja nukuttamiset. Sitten sammun itsekin kun lapset ovat nukahtaneet.
Tätä jatkuu viisi päivää viikossa, eikä mitään mahdollisuuksia levätä vaikka lapset olisivat herättäneet yöllä.
Viikonloppuna lapset herää myös 5.30 kun ovat siihen tottuneet, joten se pitkistä unista..Eivätkä nuku enää päiväunia.
Isä ottaa lapsia silloin tällöin, mutta siihenkään ei voi aina luottaa, tulee jos tulee - enkä siis ikinä voi luottaa, että hakisi esim. päiväkodista, joten joudun aina hakemaan itse. Ottaa lapsia silloin tällöin luokseen, mutta se saattaa tapahtua kerran kahdessa kuukaudessa. Eli en todellakaan nuku sen enempää kuin perheellisetkään, joissa on sentään mahdollista käydä puistossa toisen ja antaa toisen vaikka nukkua silloin tällöin päiväunet.
Ei kannata olla kade! Tähän tietenkin lisäksi vielä kaikki ne ylimääräiset asiat mitä lasten kannalta tulee, neuvolat, lääkärissäkäynnit jne. Niistä seuraa miinusta töissä, joten joudun tekemään pidempää päivää jos vain isä ottaa lapset luokseen (eli se siitä vapaasta). Jos itse sairastun (esim pahaan vatsatautiin, joudun viimeisilläkin voimillani laittaa lapsille ruokaa,kestää sen kun hyppivät seinille jos eivät ole päässeet ulos).
Minusta olisi kiva jos olisi joku apuna edes silloin tällöin!
kavereilla näin ei todellakaan oo käyny...