Ei tällaista olekaan! Juttua kamalasta työkaverista.

--- tai työterveyshoitajaa. jolle voit luottamuksellisesti kertoa tilanteesta.

Joskus meillä on ollut työnohjauksessa puhetta tälläisistä tilanteista ja tultiin siihen tulokseen, että työyhteisö on pikku hiljaa sallinut tämän tapahtua ja tämmöinen ihminen on vallannut sen tilan, minkä toiset ovat alkuun kohteliaisuuttaan antaneet...



Kuulostaa varmaan hullulta, mutta näin se varmaan onkin... Alkuun on kohteliaasti oltu vaan hiljaa ja katsottu toisen räyhäämistä ja kun sitä on jo jatkunu pitempään, on siihen enään hankala puuttua...



Onko teillä mahdollisuutta työnohjaukseen? Suosittelen sitä hankkimaan, jos paikan johtaja ei puutu tämän ihmisen käyttäytymiseen. Pomohan se on loppukädessä se, jonka tehtävänä on pysäyttää tällainen ihminen..

asiakasvalituksia. Siis pyydät esim. miestäsi kirjoittamaan palautelapun työstekijästä, ikäänkuin miehesi olisi ollut asiakkaana. Teet niitä aika ajoin, kun huomaat, että asiakas on saanut tuta rvan huonon tuulen. Aina tietnkin eri käsialalla!

hormoonihirviöitä meistä vissiin sitten tulee, vaihdevuosien aikaan? Se ei toki oikeuta huonoon käytökseen, mutta saattaapi mopo karata itse kullakin.

On kuitenkin ollut niin pitkään liike pystyssä, että samat tutut henkilöt käyvät siellä päivästä toiseen ja ovat tottuneet tämän rouvan " temperamenttiseen" luonteeseen.



Olen ollut talossa niin vähän aikaa (olen oikeastaan vieläkin koeajalla), että en uskalla hirveästi käydä päälle ja ilmaista mielipidettäni muiden luonnevioista. ;) Minkäänlaista työnohjausta tms. meillä ei myöskään ole. Ja on aivan totta, että tällaiseen käyttäytymiseen liikkeessä on jo totuttu. Pomoni on varsin mukava ihminen, mutta kaveri tämän rouvan kanssa eikä tulisi mieleenikään, että kävisin avautumassa pomoni kaverin eli tämän temperamettisen rouvan käyttäytymisestä pomolle.



Vaikeaahan tämä todella on myös sen takia, kuten edellä jo mainitsinkin, että tämä naishenkilö on suurimman osan ajasta ihan mukava ja sellainen, jonka kanssa voi jotenkin tulla toimeen. Minusta on kuitenkin epäasiallista se, että kun hänelle iskee kiukkupäivä, niin muut ovat varpaisillaan ja pelkäävät hengittääkin.



En tiedä, suhtaudunko tähän nyt liian vakavasti vai mitä.. Työporukasta löytyy myös muita uusia, jotka eivät minulle hirveästi viitsi puhua (ehkä hyvällä päällä jotain), mutta ovat sitten mielikielin niille kauemmin talossa olleille työntekijöille.



Kai se on vaan kestettävä, kun muille näyttää sopivan.. Huokaus.



ap

Ilmoitat kohteliaasti, mutta tiukasti, että et hyväksy asiatonta käytöstä ilman mitään syytä ja toivot, ettei kyseinen henkilö enää käyttäydy samalla lailla sinua kohtaan.



Jos sinä et nyt sano, saat kestää samaa jatkossa. Asian voi ilmoittaa ko. henkilölle ihan hyvin vaikka seuraavana päivänä. Sanot vain, että häkellyit käytöksestä ja koska pahoitit siitä mielesi, niin toivot, ettet joudu kokemaan samaa toiste.

En voi sietää tollaista henkistä pahoinpitelyä.

Ei sentään hauku idiootiksi päin naamaa, mutta jos Hänellä on huono päivä, niin tulee töihin oven karmit raikuen ja äksyilee meille alaisilleen. Tälläisen esimiehen kannssa on toooodella raivostuttavaa olla töissä! Mutta onneksi hänelläkin on esimies, samassa talossa vieläpä, hyvin äkkiä menen ison pomon juttusille, jos tämä käytös vielä jatkuu. Henkistä väkivaltaa ja työpaikkakiusaamista tämmöinen, sanon minä.

Loukkaannuin hänen käytöksestään ja varmaan osastin sen jotenkin viisaasti osoittaa, vaikken suoraan saanut sanottuakaan, koska hän epäsuorasti pyysi anteeksi käytöstään ja puolusteli itseään sanomalla, että hänen entiset alaisensa ovat ollee nuorempia kuin minä ja hän huomaa, että mulla on temperamenttia ;)



Hän tykkää musta nykyisin tosi paljon, kertoo omia asioitaan ja haluasi tavata vapaa-aikana (lähteä kaupunkilomalle ja vierailla), mutta pidän tiukan rajan työ- ja yksityiselämän välillä. En avaudu hänelle enkä luota häneen tippaakkaan. En hyväsky sitä, että omat huonot päivät tuuletaan estoitta töissä. Korkkekti pitää olla muita ihmisiä kohtaan, vaikka olisi miten huonosti nukuttu yö tai mitä vaan takana.

Eli ap totetaa nyt, että olen hirveä raukka, mutta en vaan uskalla sanoa mitään, koska tosiaan muut tuntuvat olevan ok asian kanssa ja pelkään reaktioita jos sanoisin. Menisin varmaan vain lukkoon tilanteessa jossa pitäisi pitää päänsä. Sehän surettaakin, kun ei osaa puoliansa pitää, tai ei uskalla, kun työpaikkansa haluaisi pitää...

Eli nyt mukaan on astunut hiljaisuus. Kun yritän jutella tälle rouvalle asioita tyyliin " arvaas mitä näin kun tulin tänne" tai " onpa harmaa ilma" , niin hän ei vastaa mitään. Kyse ei ole siitä, etteikö hän kuulisi vaan jostain ihan muusta. Siis kuka tekee niin, että ei vastaa mitään?!



Olen nyt hoksaamassa, että hän yrittää kovistella minua ja koetella. No, taidan olla vain nössö tavallinen tallaaja, mutta ei minusta ole koomikoksi ja hänen henkilökohtaiseksi viihdyttäjäkseen. Olenkohan ainoa jonka mielestä työkavereiden pisteet eivät nouse sen perusteella, kuinka he osaavat hauskuuttaa muita?



kiukkuinen ap

Lähtisin kyllä kävelemään tuolta, jos saisin toisen työpaikan, joka olisi hyvä ja joka toisi leipää pöytään.. Täällä vaan ovat työpaikat kiven takana ja saan olla onnellinen tuostakin. Ehkä tämä tästä, kyllä hän välillä ihan mukava on.. Heh. :) ap

ensinnäkin: tuollaista käytöstä ei todellakaan pidä sietää työkaveriltaan. voit ihan hyvin sanoa, ettei sinunkaan tee mielesi olla hänen paras ystävänsä mutta niin kauan kuin tehdään töitä yhdessä, pitää myös sietää toisia (molemmin puolin).



toiseksi: asiakkaat osaavat kyllä erottaa ikävät asiakaspalvelijat mukavista, joten ehdotan että olet kaikille asiakkaillesi oikein vastakohtaisen mukava niin ehkäpä asiakkaat ottavat asiakseen antaa naisen käyttäytymisestä opikseen.



olen itse ollut työpaikassa jossa minua komenteli eläkeiän kynnyksellä oleva akka ja kadun SYVÄSTI etten koskaan sanonut hänelle ääneen, etten ole hänen kynnysmattonsa. siis tämä harmittaa vielä 10 vuoden jälkeenkin! nyt tietäisin paljon mojovia vastalauseita hänelle, mutten koskaan pääse niitä kajauttamaan :(

käyttäydy vaikka kuinka olis vaihdevuodet päällä. Eikä vaihdevuodet oikeuta tuollaiseen käytökseen. Jotain vikaa täytyy olla korvien välissä (esimeekiksi alkava alzheimerin tauti tmv.)



Henkilökohtaisesti en katsoisi tuollaista touhua. En viitsisi pahoittaa omaa mieltäni ja pilata päiviäni tuollaisten idioottien takia. Eli sun housuissasi mä rupeaisin etsimään uutta työtä. Ja olisin tuossa nykyisessä pestissä vaan sen aikaa, että saan uuden työn. Tai sitten jäisin pikimmiten äitiyslomille :)



Valitettavaa on, että näitä työyhteisöjä löytyy. Ja että pomot sen sallivat. On ihan turha sanoa, että ottakaa yhteyttä luottamusmiehiin tai liittoihin, ne pomot pysyy ja määrää tahdin. Olen nähnyt ja kokenut sen. Ainoa vaihtoehto on vaihtaa työnantajaa.



Mun entisessä työpaikassa pomo oli tollanen. Mies, tosin vasta 40-vuotias ja päästään aivan sekaisin. Sillä oikeesti oli joku skitsofrenia tmv. Syytti mua työpaikan kahvipakettien pöllimisestä (en tosiaankaan ole pöllinyt) ja jos tulin töihin klo 8.01 niin kuulemma lintsasin (työaika 8-16 ja välillä talvisin oikeasti pahassa ruuhkassa meni hiukan enemmän aikaa). Ja ei auttanut vaikka sanoin, että teen iltapäivästä minuutit takaisin, olin silti lintsari....



Vuoden jaksoin sitä ja häivyin. Henkisesti vanhenin sinä aikana 5 vuotta.

mikäli hän ei uskalla nousta vastustamaan päällehyppimistä.. se ei kuitenkaan ole työyhteisöstä kiinni jos itse alistuu haukuttavaksi ja vielä ottaa sen noin raskaasti. tämä siis kaikella kunnioituksella ap:lle!



ap: sanoit että tämä työntekijä on muiden työntekijöiden mielestä hyvä tyyppi? onko hän sitten kyvä tekemään töitä? sujuuko työt hänen kanssaan jos ei oteta huommioon sitä seikkaa että hän on sinulle ilkeä kun puhutte muusta kuin työstä?

ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa arvostella muita ihmisiä uudessa työpaikassa. Paitsi jos voisin irtisanoutua välittömästi suorien sanojeni jälkeen ;o)



Minä ottaisin linjakseni ystävällisyyden. Ihmisiä on joka lähtöön, ja suurin osa vielä aikamoisia mulkkuja. Kyllä ne saa yleensä paikkansa huomaamaan, kun ei anna valtaa loukata itseään. Eli käyttäytyy itse korrektisti ja ystävällisesti ja normaalisti KAIKKIA kohtaan. Ei pyri kaveeraamaan eikä mielistelemään, vaan pitää mulkeroita melkoisen yhdentekevinä ja antaa loukkausten valua kuin vesi hanhen selästä. En arvosta ikäviä ihmisiä, miksi antaisin heidän sanoilleenkaan mitään arvoa.



Ja sitten kun aikaa kuluu, ja jonkinlainen asema työpaikalla saavutettu, voi vaikka pikkuhiljaa alkaa huomautella työilmapiiristä ja toisten kunnioittamisesta. Kun nämäkään asiat ei kaikille päivänselviä ole.

On vaan hirvittävän vaivaannuttavaa olla hiljaa pitkiä aikoja, koska kuten edellä mainitsin, liike on pieni ja toinen on aina siinä lähistöllä.



Tämä asia syö kyllä itsetuntoani, koska en vaan osaa tai uskalla sanoa mitään! Tiedän, että moni osaisi letkautuksena sanoa tämän asian, että ollaanpas sitä nyt hormonihirviöitä sillä lailla ettei toinen loukkaannu. Mutta kun minä olen sellainen, että en vaan osaa sanoa vitsin muodossa mitään tuollaista. Vaikka luonteeltani olenkin iloinen ja ystävällinen, mutta olen myös sellainen jännittäjä ja muutenkin asiat herkästi ottava.. En kyllä tiedä, että mitä edes sanoisin, koska muu porukka tuntuu olevan ok asian kanssa ja itse olen vasta vähän aikaa talossa ollut, kun tämä rouva taas vuosikymmenien kokemuksella aikamoinen domina.



No, eiköhän tämä tästä. Uskon kyllä, että asiat lähtevät sujumaan. Viime viikollakin jo tämä yrmeä tapaus naureskeli ja jutteli kanssani aivan normaalisti.. Niin, ja toisena hetkenä oli vihainen tuppisuu. Ottaa siitä nyt sitten selvää.



ap

Vierailija:

mikäli hän ei uskalla nousta vastustamaan päällehyppimistä.. se ei kuitenkaan ole työyhteisöstä kiinni jos itse alistuu haukuttavaksi ja vielä ottaa sen noin raskaasti. tämä siis kaikella kunnioituksella ap:lle!

ap: sanoit että tämä työntekijä on muiden työntekijöiden mielestä hyvä tyyppi? onko hän sitten kyvä tekemään töitä? sujuuko työt hänen kanssaan jos ei oteta huommioon sitä seikkaa että hän on sinulle ilkeä kun puhutte muusta kuin työstä?

Olet kyllä oikeassa siinä, että minulla on jossain tilanteissa vaikeuksia vastustaa päällehyppimistä. En vaan tiedä, että miten sellaisessa tilanteessa korrektisti toimitaan tai miten joku muu tekisi sen. Vinkkejä?

Tämä ei kuitenkaan olen ensimmäinen työpaikkani ja olen huomannut, että reilussa työympäristössä olen paljon rennompi ja " oma itseni" . Että ei sitä ihan joka työpaikassa minua ole näin kohdeltu, heh.. :)

Rouva kyllä osaa hommansa ja muut hänestä kai pitävätkin, että kai sitä ollaan sitten yksinäisiä vastapuurtajia tässä asiassa.

Hyvää päivänjatkoa kaikille,

ap

Mulla on ollut lievästi samanlainen tilanne. Olin pitkään vähän minua vanhemman naishenkilön riepoteltavana. Pahimmillaan valvoin öitä, kun mietin, mitä voin tehdä, olenko tulossa hulluksi, kun muut pitävät hänestä ja kuvittelenko kaiken vahtimisen ja ilkeilyn.



Kuten sinäkin, pohdin asiaa, en tosin täällä vaan ystävieni kanssa. Joku sanoi minulle, että kyseinen neiti on vain kateellinen ja kokee minut uhkana ja minun pitää vain kestää tilanne ja päästä sen yli.



Näin yritin toimia vaikka vaikeaa oli. Jossain vaiheessa kyseinen henkilö unohti minut täysin, mikä olis helppoa, koska emme enää joutuneet tekemään yhdessä töitä.



Nyt sain ylennyksen ja sama peli alkoi taas. Nyt tiedän, että en kuvittele toisen outoa käytöstä ja kamalaa ilmapiiriä ja tiedän myös, että kyse ei ole siitä miten minä toimisin, vaan toisen henk. koht. ongelmista, joita tuskin edes tiedostaa. Olen täysin välittämättä ja yritän olla aina ystävällinen, mutta en koskaan mene henkilökohtaisuuksia juttelemaan. Ehkä tilanne tällä helpottuu, ehkä ei.



Tällaisia taitaa kuitenkin olla lähes joka työpaikalla, joten asialle ei mitään mahda. Minäkään en pystynyt avoimeen puheeseen, koska kaikki on niin piiloteltua ja outoa. Jos ihminen on mielinkielin silloin kun muut on läsnä ja paiskoo mappeja silloin kun olemme kaksin, on tosi vaikea kysyä, mikä hänellä on hätänä. Varsinkin kun olen lähes varma, että hän ei pysty näkemään, miten hölmöä käytöksensä on.