Tulkitkaa omituinen uneni.

Olin kaivon reunalla, autiomaassa/aavikolla, louhikkoa ja hiekkaa. Todella pieni kissanpoika (mustavalkolaikukas) tulee reunalle, katselee vettä, laskeutuu reunakiviä pitkin ja menee uimaan. Pinta on melko ylhäälä.



Minä näen selvästi pohjaan asti. Siellä on useita isoja käärmeitäm rapuja ja nilviäisiä. Hiekkapohja on vaalea ja aurinko paistaa pohjaan asti. Yksi käärmeistä näkee kissan, ui pintaan, haukkaa kissan ja nielee sen. Sitten se menee takaisin pohjaan.





Tunnelma ei ollut unessa painostava vaan hämmästynyt. Minulla ei ole ollut kissaa enkä pelkää käärmeitä. Voiko tämä liittyä elämäntilanteeseeni jotenkin, olen tahattomasti lapseton (yritystä yli vuosi) ja asia ahdistaa hieman muttei asia ole kuitenkaan katastirofikaan, eikä miehenikään pane pahakseen. Avioliitossa menee hyvin, mies on hyväpalkkaisessa työssä ja minä teen ajoittain pieniä projektihommia mutta muuten olen kotirouva (harrastan vapaaehtoistyötä).