Mika mulla on, kun maltti menee lapsien kanssa, uhmaikoinen ja vauva, vaikka yleensa olen todella pitkapinnainen? Aitiys ei vaan taida olla mun laji?

toisaalta eräs tuttavani sanoi, että kukaan ei saa suuttumaan niin kuin oma lapsi.

kiukku alkaa nousta niin vedä syvään henkeä ja laske kymmeneen ja tee samalla mielikuvamatka " jonnekin ihan muualle" . Mulla auttoi ainakin joskus tuo, ei ikävä kyllä aina ja sitten tuli hermostuttua - ja hirveä morkkis päälle. Nykyään olen jo aika viilipytty, mutta isommat lapset ovatkin jo 8- ja 10-vuotiaita (on siis tullut harjoiteltua muutamia vuosia hermojen hallintaa...) ja kuopus 3-vuotias. Isompien kanssa olin vastaavassa tilanteessa kuin sinä ap; uhmis pahimmillaan ja pieni vauva. Kuopuksen kanssa olikin jo tullut hermojenhallintaa harjoiteltua sen verran että pinna on aika hyvin pitänyt myös uhmaiässä.



Jos vain ehtii suuttumistaan ennakoida niin vaikeista tilanteista selviää paremmin.



Voimia sinulle ap!