Ohoh. Tajusin juuri...

...että en olekaan henkilökohtaisesti vastuussa oman äitini onnellisuudesta; siitä, että hän voi olla ylpeä ja kokeneensa onnistuneensa äitinä, eikä minun ihan oikeasti tarvitsekaan miellyttää häntä. Ei edes kuunnella neuvojaan, jos en tahdo. Eikä olla samaa mieltä. Eikä tehdä samalla tavalla.



Hassua. Oisinpa tajunnut aikaisemmin.