jeesus sentään. miten joku voi pitää tätä runoa kauniina??

Ihan tulee kyynel silmään...muistan kun luin tuota runoa 10 v sitten, kun esikoinen oli vastasyntynyt ja itkin onnesta. Tuo runo oli synnärin seinällä. Kaikki oli niin uutta ja ihanaa...

todellakin kaunis runo! 4 vuotta sitten tähän aikaan minulla oli viiden päivän ikäinen nyytti sylissäni, ja luin eräästä onnittelukortista juuri tämän runon. Kyyneleet vain valuivat silmistä, niin hienosti tähän runoon on tavoitettu vauvaperheen tunnelma ihan niin ensi hetkinä.



Jäin miettimään, että mikä ap:tä tässä runossa häiritsee. Olisi mielenkiintoista tietää?

Meillä oli tuollaista ehkä päivän tai pari. Sitten alkoi huuto, joka loppui vasta neljän kuukauden päästä. Niihin fiiliksiin ei tuo runo sovi kovin hyvin...

Olen kauan yrittänyt löytää tätä runoa, sain tän runon kun esikoinen syntyi ja hukkasin enkä löytänyt mistään. Tuo niin valtavasti muistoja mieleen. Herttainen runo.

Ollaan myös jaettu sitä eteenpäin, koska meistä se oli niin liikuttava ja kuvaili hyvin tunteita vastasyntyneen edessä. Minustakin olisi kiva tietää, miksi ap ei pitänyt runosta... Ehkä ei laitetakaan tuota enää eteenpäin, jos se herättää noin negatiivisia tunteita joissakin.

mutta onko muita, jotka oksentaa kaikista hääkutsuissa esiintyvistä runoista. Ne on niin hirveitä. Hirveitä, mauttomia, naiiveja. En ikinä laittaisi hääkutsuun mitään kulunutta, kymmenessätuhannessa kutsussa ollutta runonpätkää. Ja sitten vielä se rahanruinausruno siihen perään. AAAPUA. Ottakaa tästä opiksenne kaikki, joilla häät vielä edessä.

Toi runo on musta tosi hellyttävä ja kuvaa hyvin niitä tuntoja, mitä vastasyntynyttä vauvaa katsellessa tuntee JOS kaikki asiat ovat muuten hyvin (ei ahdistusta tmv.).

Hortoilin yöpaidassa tukka sekaisin. Tosta runosta taas tulee mieleen joku 50-luvun postikorttikuva, äidillä tukka nutturalla ja valkoinen sileä essu ja iskällä suora jakaus, ja ah ja voi sitä idylliä. Herttaista, kuten sanoin, mutta minun ja monen muun kohdalla ei todellisuutta.