Miten joku voi masentua siitä kun oma isä kuolee?

Oli suuret perheet ja valtavat lapsikatraat. Ei siinä paljon läheistä suhdetta jaksettu luoda, kun oli raskaat työtkin vielä. Siksi nykyään surraan enemmän, kun perheet ovat pienemmät ja siten suhde mahdollisesti lämpimämpi.

Vierailija:

on olemassa kulttuureja joissa ei tunneta

masennusta ollenkaan. Mistähän se johtuu?

Masennuksesta tiedetään kyllä nykyään, että se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Kyllähän teitä takapajuisia ihmisiä vielä riittää, jotka kiellätte tämän. Herätkää tähän päivään

Turhaa siis olla varma siitä, että se lähipiirissänne oleva ihminen, joka näennäisesti masentui tosi pahasti vanhempiensa kuolemasta, on vain ja ainoastaan siitä masentunut. Todennäköisempää on se, että normaali elämän kriisitilanne on laukaissut ihan muita asioita ja masennuksen oikeat perussyyt ovat ihan muualla, vaikka teihin ei luotettaisikaan niin paljoa, että kaikesta kerrottaisiin.



Munkin lähipiirini kuvittelee varmaankin, että oma masennukseni johtuu tahattomasta lapsettomuudesta (ja/tai nuoruuden raiskauksesta), koska se nyt on se heidän tietämä ulkoinen syy mun elämässä. Tosiasiassa syitä on paljon enemmänkin ja nämä vaan osana yhtä hiton isoa ongelmien vyyhdettä.

tuottamattomat vanhukset lempattiin erämaahan kuolemaan tai muuten tapettiin. Suomessakin on aikoinaan käytetty pieniä lapsia tarvittaessa matkaeväänä. Siis syöty, jos on oltu pitkään liikkeessä ja ruoka olisi muuten loppunut. Ennen ei ilmeisesti tunteiltu näissä ihmissuhteissa niin paljon. En muuten voi ymmärtää tällaista käytöstä.



Minusta on ihan normaalia surra vanhaa vanhempaa myös. Masentuakin ihan voi, jos on ollut lämpimät välit.

Eli masennus voi johtua todellisuudessa jostain aivan muusta. Pikemminkin ihminen, jolla on ollut hyvin vaikea ja raskas elämä saattaa lopulta masentua jostain toisten ihmisten mielestä mitättömästä syystä. Valmiiksi huojuva korttitalo lopulta sortuu jonkun pienen henkäyksen takia.



Itse tunnen myös ihmisen, joka masentui vanhojen vanhempiensa kuolemasta. Hänellä oli jo taustalla erittäin raskas elämä ja vaikea elämäntilanne samalla päällä. Vanhan äidin kuolema oli se viimeinen pisara.

lapset syödään ja vanhukset lähetetään erämaahan, niin kyse on ehkä maslowin tarvehierarkiasta. On pakko toimia noin, jotta ei itse kuoltaisi nälkään. Vai uskotteko ennenvanhaan vallinneeseen kylmyyteen ihmissuhteissa. Ei muka tuntunut pahalta. Voiko olla mahdollista.

Miten voi sairastua syöpään?

Miten voi sairastua diabetkseen?



Mitä ap sanoisit jos saisit kuulla että masennus ei ole ylisurullisuutta tai yli huomionkipeyttä vaan sairaus?

Tunnen kaksi tapausta. Heille isä on ollut todella läheinen henkilö. Toinen niistä oli isoisäni ja toinen setäni. Molempien tyttäret masentuivat pahoin. Isoisäni oli kuollessaan 68 ja setäni 84.

Tule takaisin kun olet menettänyt omat vanhempasi.



Katsotaan oletko samalla OBS OBS OBS OBS mielentilalla.

Kuolema on aina menetys. Menetys voi laukaista masennuksen. Lukee ihan oppikirjassakin. Luki, luki, obs.

" tynnyrissä kasvanut" muutenkin, esim. kovin herkkä itseensä kohdistuvalle kritiikille ja huumorille ja muutenkin ottaa pienetkin vastoinkäymiset tosi raskaasti.

Vierailija:

" tynnyrissä kasvanut" muutenkin, esim. kovin herkkä itseensä kohdistuvalle kritiikille ja huumorille ja muutenkin ottaa pienetkin vastoinkäymiset tosi raskaasti.

olen sairastunut itse vaikeasti nuorena, saanut kaksi keskenmenoa, vanhemmiltani meni omaisuus lamassa, mutta masennuksen mulla loppujen lopuksi laukaisi (vanhan) koirani kuolema. Uskokaa tai älkää.

Joko sinä olet tunnekylmä ihminen, tai sitten itse elänyt suojattua elämää etkä koskaan kokenut mitään menetyksiä. Toisaalta, toivon kovasti että olet kirjoittanut viestisi vain provoillaksesi, että et ole niin yksinkertainen kuin mitä annat ymmärtää.



Tyhmyys on eri asia kuin julmuus. Toinen on anteeksi annettavissa, toinen ei.

Mikä on masennusta kenellekin se on sitten kysymys erikseen. Mutta ap on kyllä vähän obs obs obs ärsyttävä ärsyttävä obs obs obs sori jäi jäi jäi levy levy päälle obs obs obs

Nykyajan meno vaati täydellisyyttä ja ikuista elämää; kuolema ei sovi siihen vaan se on täysin luonnotonta nykyään.



Ja pienenä lisäyksenä mainittakoon että omat vanhemmat kuolivat tapaturmaisesti just mun kirjoitusten aikaan.

Ei auttanut jäädä masennuksen pyörimään vaan elämä jatkuu..



Tähän sopii hyvin kerran kuulemani totuus: vesisade ei pysty masentamaan ketään, vaan jokainen luo masentumisensa itse.

Näin se on että jokainen itse päättää mikä asia masentaa vai masentaako mikään.

Minä tässä suren äitini kuolemaa ja yritän selvitä eteenpäin päivä kerrallaan... ai niin mutta hän sairasti syöpää ja kuolema oli odotettavissa, mitäpä tässä suremaan :(

Kyllähän vanhan ihmisen kuolema on aina odotettavasti, mutta miten ihmeessä se, että kuolema olisi odottamaton, jotenkin tekisi siitä enemmän surullisen? Sama asia kummassakin - rakas ihminen menetetään. Mun mielestä ainakin koko kuolema jo käsitteenä on helvetin masentava. Kaikki ihmiset, josta tässä maailmassa vähänkään välittää, tulevat kuitenkin kuolemaan, joutuvat matojen ruoaksi, ja sinne joudun itsekin - pimeään maan alle, kylmään, tiedottomana, en enää olemassa ollenkaan... Mitä väliä on millään?



En ole itse erityisemmin kyllä masentunut isovanhempieni enkä muidenkaan kuolemasta. Oikeastaan ovat olleet aika pikkujuttuja elämässäni, mutta minä olenkin ollut jo valmiiksi masentunut.

Ne ovat kaksi eri asiaa.

ja samoin äiti on aina äiti.



Oletko kuullut koskaan sanottavan, että me ihmiset ollaan niin erilaisia ja koetaan asiat eritavalla. Ei ole kahta samanlaista ihmistä. Ajattelisitte ihmiset ensin vähän pintaa syvemmältä ennenkuin teete tälläsiä idioottimaisia aloituksia asioista, jotka lapsikin ymmärtää