Voisitteko seurustella miehen kanssa, jolle toinen nainen on raskaana? Nainen olilis halunnut jatkaa suhdetta miehen kanssa, mutta mies ei (kyseessa
lyhyen seurustelun aikana tullut vahinkoraskaus).
Kommentit (19)
Miehen isot lapsetkin herättävät niin paljon tunnemyrskyä.
Jotenkin musta ällöttävää, että meillä on ministerinä tuollainen White trash-akka!
Riippuu syistä miksi miehen ja tämän odottavan naisen suhde ei toiminut, miten mies käsittelee asiaa ja miten aikoo kantaa vastuunsa lapsesta ja auttaa tätä naista yksinäisessä raskudessa.
Ja myös miten nainen hyväksyisi minut osaksi miehen ja tulevan lapsenkin elämää.
yhteinen päätös ei niin että mies jättää naisen raskaaksi tehtyään. Kunnon mies ei hylkää raskaaksi tekemäänsä naista, niin se vaan on.
Ja toisaalta eno ja hänen vaimonsa löysi toisensa kun tämä vaimo oli raskaana ja eno otti lapsen omakseen vaikka tiesi ettei se hänen olekkaan.
Ja itse kysymykseen vastaisin että voisin kyllä mutta riippuisi täysin tilanteesta.
tukea ja turvaa lapsen isältä, siksi mies ei noin vain voi jättää raskaana olevaa naista. Siinä kärsii sikiökin.
Mies pakoilee vastuuta ja vaikeuksia sekä toivoo itselleen helppoa elämää.
Minä en ainakaan huolisi toisen miehen tuotosta. Olisipa kiva katsella toisen miehen kasvonpiirteitä joka päivä " omassa" lapsessaan.
Eihän se nainenkaan välttämättä halua sen miehen kanssa olla. Hei haloo!!
jää naisen rinnalle tuollaisessa tilanteessa. Pitää asettaa lapsen ja odottvan äidin etu oman edun edelle.
Ja tämä uusi " ottaa llapsen omakseen" . Mun käy säälix exää.
Mut oon aika ihmeissäni tästä jyrkästä kannasta täällä. Pitäiskö miehen jäädä elämään naisen kanssa vaikka ei tätä rakastaisi, " vain" lapsen takia? Sitten muutaman vuoden päästä erota? Siitähän se lapsi ei kärsi, vai? Mielestäni on reilumpaa naista ja lasta kohtaan heti sanoa, ettei halua yhteistä elämää tämän kanssa. Tokihan lapsen elämässä olisi läsnä. Ja " kunnollisillekin" miehille ja naisille sattuu vahinkoraskauksia...
en lähtisi miestä näiden tieojen perusteella tuomitsemaan ja leimaamaan vastuuttomaksi. Elämä heittelee, aina ei mene suunnitellusti ja tilanteisiin reagoidaan parhaaksi nähdyllä tavalla.
Ajattelen asiaa omasta näkökulmastani, ja yrittäisin kyllä pysyä erossa miehestä siksi, että mun olisi vaikea voida hyvin tuossa tilanteessa. Teknisesti ottaen siis voisin, varmaankin, mutta jos olisi mahdollista, en lähtisi kokeilemaan, kestänkö, ja altistamaan itseäni suruille.
Mieluummin surisin hetken sitä ihastusta, jolle en antanut mahdollisuutta kun lakkasin tapaamasta miestä, kuin vuositolkulla kestävää pahaa mieltäni asiasta, jolle en voi mitään.
mutta jos pystyy luottaan niin pystyisin. Tietysti riippuu minkälaisen suhteen isä haluaa lapseensa ja mitä äiti haluaisi suhteelta. Jos se sisältäisi isä-lapsi suhde vaatisi paljon oloa lapsen äidin luona niin en pystyis. Koska sitähän sen ei pitäis vaatia sit on muut metkut mielessä äidillä.