Lue keskustelun säännöt.
Miksi mummua ei kiinnosta lapsenlapsensa?
13.03.2006 |
Nyt sapettaa ja kunnolla! Tilanne on se, että meillä ei ole ketään lapsenvahteja, eikä heitä paljon olla tarvittukkaan. Yöelämässä tai muissa riennoissa ei käydä (tämän tilanteen takiakaan) ja muutenkin ollaan saatu omat menot järkättyä niin, että aina toinen meistä hoitaa lapsia ja minulla on kampaajallakin toinen pojista mukana.
Tänään kuitenkin oli tärkeä meno illaksi meillä molemmilla ja olin pyytänyt jo viime viikolla äitiäni tulemaan meille (asuu naapurissa) lastenvahdiksi muutamaksi tunniksi. Hän tiesi tästä kyllä jo kuukauden. Meillä on kaksi kultaistanoutajaa ja viemme ne Helsinkiin eläinlääkäriin ja molemmat rauhoitetaan siellä kuvausten takia, joten se ei ole mikään lasten paikka. Eikä sinne voi eikä varmaan edes saa ottaa lapsia mukaankaan. Kyse on joukkokuvauksista, joten koiria on useita. No äsken sitten äitini ilmoitti, ettei hän tulekkaan. Syy oli se, että hän vie veljeni hiihtotreeneihin, eikä se onnistu jos hänellä on mukana meidän pojat (2,5 v ja 8kk). Että sillä tavalla sitten taas.
Täytyy myöntää, että menetin hermoni puhelimessa tyystin! En vaan käsitä miksi edes lupasi jos kuitenkin peruu. Arvelin kyllä jo eilen, että hän saattaa perua, koska alkoi puhumaan tyylillä katsotaan sitten huomenna..
Suututtaa. Tiedän, ettei äitini eikä KUKAAN muukaan ole velvollinen hoitamaan lapsiani. Mutta jos on luvannut katsoa sen kerran, kun käymme eläinlääkärissä ja sekin on jo liikaa, niin jossain on vika.
Kommentit (7)
Vierailija:
Jos sun maailmaa tohon kaatuu ja et..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on vähän samansuuntaisia kokemuksia äitini kanssa. Jättää viimeiselle sijalle lapsenvahtijutut (ei ole ollut kuin kerran tai kaksi meillä lapsenvahtina, ja esikoinen menee kohta yläasteelle!). Muut sukulaiset ovat olleet innostuneempia lapsenvahteja. Ollaan käytetty kyllä maksettuakin hoitajaa.
Ei ainakaan omalla kohdallani ole lisännyt luottamusta äitiä kohtaan.
Voihan olla että olet tehnyt hänelle jotain mistä emme tiedä. Oletko suututtanut hänet? Onko hän aina ollut sellainen joka peruu, jolloin sun olisi pitänyt tietää tämä jo...? Koita sopeutua siihen, että äitisi on millainen on eikä varmaankaan muutu. Yritä saada hänen hyvistä puolistaan jotain irti. Harmi kun ei ole lapsenvahtityyppiä-ei meilläkään...
Välit äitini kanssa on hyvät ja avoimet. On aina ollut. Ennen lapsiani kävimme yhdessä ulkonakin. Enkä ole loukannut häntä mielestäni mitenkään, ei hän ainakaan ole sanonut/osoittanut mitään sen suuntaista.
No ehkä hän on perujatyyppiä sitten vain. Meillä on toki ennenkin ollut kränää juuri tästä lastenhoitoasiasta. Kerran olisimme menneet hääpäivänä kahdestaan Tampereelle ja hän lupaili hoitaa poikaamme. Hääpäiväaamuna hän ilmoitti, ettei hän kyllä koiraa hoida. No eihän me voitu ottaa sitä mukaankaan, joten se siitä. Sillon oli vähän samat fiilikset kuin tänä aamuna kun taas perui.
Ehkä tässä on kyseessä vaan minun ja hänen oikean ja väärän käsityksen eroavuus.
Niin ja minä itse olin juuri viikko sitten lauantaina pikkuveljeni seurana, kun äiti oli kylpylässä ja itse tarjouduin tähän vielä.
Ja maailmani ei kaadu tähän ei.
meillä ei montaa kertaa saada lasta hoitoon vuodessa (muutamaksi tunniksi omaan kotiin tulevat), mutta jos meillä olisi koira niin eivät tulisi ollenkaan. Eivät pidä koirista ja toisekseen heillä ajattelutapa, että sen hoitaa minkä haalii.. Oliskohan tästä kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat pikku menot ovat tärkeempiä kuin auttaa luvattuaan omaa lastaan...tiedän muutamia...
Mua kyllä vituttais niin, etten varmaan enää pyytelis apua mihinkään enkä kyllä tarjois itsekään sitä....hoitakoon sitten jokainen omat asias vaan!
Kysyisin suoraan syytä käytökseen? Onko teillä ok välit muuten? Sinun ja äitisi välit?