Lue keskustelun säännöt.
Mitä äitisi sanoo sinulle, jos valitat väsymystäsi?
13.03.2006 |
Mua ärsyttää suunnattomasti, kun äitini tokaisee joka kerta siinä tilanteessa puhelimessa, että kun mulla täytyy sitten olla niin huono KUNTO!! Mikään vuosikausien valvominen, pienten lasten sairastelut, omat sairastelut, työkiireet tai tukiverkoston totaalinen puuttuminen ei aiheuta kenenkään väsymistä ei, vaan syynä on se, että en sitten pidä kunnostani tarpeeksi huolta. Lääkkeeksi tarjoaa aina ulkoilun lisäämistä lasten kanssa, niin ja voisin kuulemma myös voimistella kotona...
Kommentit (19)
Minun äitini on kuollut, eikä hän koskaan ehtinyt edes nähdä lapsenlapsiaan. Antaisin paljon edes tuollaisesta kanssakäymisestä mitä teillä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" hei mä pääsen huomenna aikaisin töistä, mä tulent eille niin menet sitten nukkumaan" tai jotakin vastaavaa, joka tapauksessa tulee auttamaan... tai hakemaan lapset luokseen...
jonkinlaista tukea tai apua sitä toivoisi ja odottaisi äidiltään edes kerran viidessä vuodessa. ap
" sellasta se elämä vaan on!......." sun pitää ruveta kuntoilemaan....
Äitini selvästi odotti, etten olisi tehnyt " viisaana naisena" ollenkaan lapsia ristikseni, mutta minustapa tuli 3 lapsen vaativassa työssä käyvä äiti.
Käsittämätöntä elämää äitini mielestä. Olisi pitänyt vain omistautua uralle ja jättää lapset tekemättä. No, enpä kyllä hänelle paljon valittelekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä te valitatte, ite ootte kakaranne tehneet!
sulla on kai sitten aika helppo työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuka tässä nyt on pelkästään lapsista puhunut?
Hyvä, jos sua ei työt tai sairastelut väsytä.
Mutta jos olen käymässä siellä lapsen kans tai äiti tääl, niin hoitaa kyl tarvittaes, jos haluan..
Ymmärtää väsymyksen, koska itse aikoinaan ei ole saanut paljon apua muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läpikäytynä on kaksi koliikkivauvaa, avioero, talonrakennus, muutto toiselle puolelle maapalloa jne. Olen ollut väsynyt ja stressaantunutkin, mutta äidille (en kyllä muillekaan) en ole valittanut vaikka hän on asiaa kysellytkin.
Ottaisi siis varmaan aika tosissaan jos joku kaunis päivä sanaisen arkkuni avaisin :)
Meillä silleen tilanne, et mun mutsi asuu Jenkeissä (me nyt käydään siellä 1-2 kertaa vuodes) ja mun äiti käy Suomessa 3-5 kertaa vuodessa. Mieheni äiti taas asuu 25km päässä ja hän usein tulee auttamaan, kun haluan omaa aikaa (ja jos mieheni on esim työmatkoilla).
Äitini suhtautuu empaattisesti väsymykseeni. Ei mikään monsterimamma, vaan ihan mukava. Soitellaan ja mailaillaan usein ja niistä saa voimaa jos on ollut väsyinen. Äitini on minulle tärkeä ihminen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- ja harvoin väsyttääkään niin paljon.
lisäksi äitini ja minä näemme harvoin emmekä ole läheisiä.
-10
ja aina hän on heti apua tarjoamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta esim kun odotin kuopusta ja silloisen kuopuksen kans piti juosta sairaalas vähän väliä esim leikkauksissa ja esikoinenkin vaati aikaa ja huomiota, oli talonrakennusta yms niin silloin väsytti ja välillä otti kaikki päähän. Mutta itseppä olen lapseni hankkinut, eikä se heidän vika ole jos mutsi joskus väsyy.
Kyllä mä ainakin myönnän, etten ole aina mikään täydellinen mamma, joka koko ajan on virkeä, hymysuin iloinen ja energinen, tekee 100% kotiruokaa jne. Joskus on esim huono päivä, joilloin kaikki menee pilalle. Mutta onneks nää pienet nuppuset tuovat elämään niitä ilon hetkiä ja voimia. :)
Tiedän ap tuon fiiliksen. Vaikka ei konkreettista apua olisikaan tarjolla, niin tuollaiseen tilanteeseen kaipaa kyllä edes henkistä tukea. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin tuollaiset kommentit. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
että kun joskus ollaan itse isoäitejä ja oma lapsi (tai sen puoliso) vaikuttaa väsyneeltä ja olevan avun tarpeessa, mistä asioista ja mukavuuksista olemme itse valmiita luopumaan helpottaaksemme lastemme elämää.
Nyt ainakin tuntuu että rientäisin heti auttamaan, mutta mistäs sitä vielä tietää kuinka väsynyt sitä itse on sitten tai onko välit yleensä hyvät.
Kun itse on lopen uupunut ja saa lohdutukseksi vinkin tehdä muutaman jumppaliikkeen, niin ei mua ainakaan paljon naurata. Hermot menee tuollaisiin kommentteihin. Mutta mä ainakin saan vähän piristystä mieleeni, kun joku vähän edes lohduttaa ja tukee. Ei sen aina tarvii olla lastenhoitoapua tai muuta konkreettista. Ihan ystävälliset sanat ja jonkilainen myötäeläminenkin vähän helpottaa, ainakin vähän.
Joskus mainitsen kuinka " kiinni" olen täällä kotona, kun on kolme omaa lasta ja hoitolapset päälle sekä mies joka tekee vuorotyötä.
Samassa hengenvedossa äitini muistelee sitä aikaa kun me oltiin pieniä ja -heh- isäni vuorotyössä sekä hoitolapset.
22 vuoteen. Yksikseen oon saanu 4 kanssa pärjätä eron jälkeen, toki alussa kun lapset oli pienempiä ystävät päästi aina piipahtelemaan omilla menoilla, isä haki ja hakee edelleen lapsia silloin kun huvittaa, joskus jopa pari kuukautta väliä...
Välillä oli ja on edelleen rankkaa mutta aika pitkälti asennekysymys. Erotessa päätin jaksaa ja tässä sitä jaksellaan edelleen =)