Kiva kieroilija...

Mitä tehdä miehelle, joka yrittää aina puhumalla luistaa kaikesta vastuusta ja hommista? Tuo juttu taitaa olla miehellä niin verissä, ettei enää itsekään huomaa, miten kierosti välillä käyttäytyy. Ja siis ihan suoraan saattaa valehdella ihan vain päästäkseen helpommalla. Olen todella kyllästynyt siihen, että pitää tuollaista itsekästä kieroilua sietää.



Tässä hyvä esimerkki siitä, miten mies käyttäytyy. Tämä siis tapahtui tänään: Olen raskaana, laskettuun aikaan on vielä viikko. Olo ei todellakaan ole mikään ylevä - jalat todella kipeät (järkyttävät suonikohjut) ja koko ajan valtavat liitoskivut ja supistelut. Minä olin kuitenkin se, joka heräsi aamulla lasten kanssa, koska mies väitti, ettei yöllä ollut saanut nukuttua (kuorsasi kylläkin, ja kovaa...). En voi pakottaa, joten ylös oli noustava.



Kun mies viimein nousi, siirtyi hän vain sohvalle nukkumaan. Ei puhettakaan, että olisi jotenkin ottanut osaa lasten- tai kodinhoitoon. Kävi keittiössä lämmittämässä eilen tekemäni ruuan lopun ja jätti astiat ja kattilat lojumaan tiskipöydälle. Siivosin mikron hänen jälkeensä ja tyhjän lautasen kävin jossain vaiheessa noutamassa olohuoneesta, etteivät lapset sotke ruuanjämiä pitkin mattoa. Ilmoitin meneväni suihkuun ja pyysin miestä katsomaan lasten perään. Sain moneen kertaan tulla kylpyhuoneesta pois ja kertoa hänelle, että kuulostaa siltä, että 2-vuotias on menossa yläkertaan, on tietokoneella yksin jne...Mies vain makasi sohvalla kuin lahna ja väitti, että homma on hanskassa, no worries.



Mies siirtyi pian työhuoneeseen surffailemaan netissä ja minä menin laittamaan pojalle ruokaa ja sitten vein hänet päiväunille. Nukahdin sinne itsekin.



Kun heräsimme, oli isipappa edelleen tietokoneella eikä asunnossa ollut tapahtunut mitään. Keittiössä oli kyllä tiskivuori kasvanut. Kommentoin, että olisikohan hän nyt ollut jo tarpeeksi kauan siellä koneella, mutta mies väitti, että juuri vasta aloitti, kun oli hänkin nukkunut työhuoneen sohvalla (paskat oli). Aloin tiskata ja annoin samalla 2-vuotiaalle välipalaa ja keitin kahvia. Kun viimein pääsin itse istumaan kahville, alkoi 2-vee pyöriä ympärillä kuin herhiläinen. Huusin miestä tulemaan apuun ja ilmoitin tarvitsevani hetken rauhaa. Mies tuli keittiöön, otti kahvia ja leipää itselleen ja rallatteli aikansa pojalle, miten pojalla on maailman paras äiti (" Onko Pekalla maaaaaaailman paras äiti, onko?" ). Lässynläää. Sitten mies painui taas koneelle. Kun huusin perään ja kysyin, että mites tuo hänen visiittinsä auttoi minua, huusi hän vain, että poikahan on ihan rauhassa. Just joo. Tuon maailmanparasäiti-lässytyksenkö muka pitäisi minua auttaa? Ei paljon lämmitä.



Tämä on juuri tätä samaa päivästä toiseen. Vältellään vastuuta, lipsutaan hommista, jätetään kaikki minun hoidettavakseni ja sitten kerran viikossa pidetään joku ylistyspuhe tai mainostetaan minun kuullen kavereille/sukulaisille, miten mahtava vaimo hänellä on. Ei tuo auta minua mitenkään.



Voi v..u, että menin tuollaiseen lässytykseen uskomaan. Ottakaa, siskot, mieluummin mies, joka ei puhu eikä pussaa kuin tällainen p...jauhaja. Minä en jaksa.