olenko ainoa jota ahdistaa kutsua " velvollisuudesta" tietyt ihmiset esim lapsen synttäreille?

että kyllä meidän ne pitää käskeä, ne ovat sukua, vaikka ne samat eivät kutsu meitä koskaan kylään, ja sitä ei saa panna merkille tai ainakaan muuten kuin ymmärtäen, että tietenkään ne eivät käske meitä. Miehen vanhemmat pitävät tätä yllä, mm. kun käyvät näillä sukulaisilla kylässä, sanovat että nähdään sitten taas, että kohtahan on ne Maijan synttäritkin, niin kai te sinne tulette. Eli kutsuvat ne meille meidän lapsen juhliin, meiltä kysymättä.

Joten emme ole vielä kutsuneet ketään. Kaikki halukkaat ovat kuitenkin tervetulleita, eli ne tulevat, jotka muistavat, että meillä on synttärit. (Niitä vietetään aina tasan syntymäpäivänä, eikä siirretä mihinkään.) Vielä on vieraita aina ollut.

Meillä on kaikissa lasten juhlissa tasan ne samat - toki pakolliset - vieraat: isovanhemmat, kummit, enot, tädit ja sedät perheineen. Ketään muita emme kutsu ja tuo määrä on juuri sopiva meidän tikoihinkin.



Erikseen kutsumme joskus naapurit toisille synttäreille, mutta nekin on enempi muut kuin synttärit vaikka toki se kakku löytyy.