Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa jolla trauma oman äidin iästä (vanha äiti)?
18.04.2006 |
Oma äitini sai minut 39-vuotiaana ja minulle on jäänyt siitä ns. trauma. Koko lapsuuteni sain kuulla huomautteluja vanhoista vanhemmistani, äitiäni luultiin mummokseni ja tämän lisäksi välimme ovat muutenkin olleet ongelmalliset. Voi tietysti olla, että yhdistän kaikki ongelmat äitini ikään, vaikka niitä olisi ollut joka tapauksessa.
Silti tuntui aina siltä, että äitini oikein odotti pääsevänsä minusta " eroon" ja voivansa viettää vanhuuspäiviään rauhassa. Usein sain kuulla " en minä jaksa, minä olen niin vanha, en elä enää kauan..." Huvittavaa, kun hän edelleenkin on erittäin pirteä nainen, ei mikään ikäloppu.
Oletteko muut vanhan äidin lapset kokeneet traumoja, vai olenko ainoa?
Kommentit (8)
Vaikka olenkin saanut lapseni 32 vuotiaana, niin luulisin, että tyttäreni ei häpeä minua iän takia. Olen aika nuorekas - ainakin välillä. Hän oikeastaan enemmän häpeää sitä, että olen äärettömän hajamielinen. Olen vähän kuin omassa maailmassani ja en ole lainkaan käytännöllinen. Monet äidit tuntuvat tietävän aina, mitkä vaatteet lapselle ovat parhaat ja osaavat järjestää asioita toisin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ap:kään taida olla järjellä pilattu... Täytyy olla jo melkoisen pinnallinen ja kypsymätön ihminen, jos vielä aikuisenakin potee tuollaista (jos äidissä ei muuta " vikaa" ole, kuin ei-toivottu ikä, hoh hoijaa sentään...).
Murrosikäisillähän tuo vanhempiensa häpeäminen jopa KUULUU siihen ikään (kerran joku lasten psykiatri, oiskohan ollut Sinkkonen, totesi näin). Jospa ap on jämähtänyt jollakin tavalla murrosikään henkiseltä tasoltaan. Ja tämä ei ole v*ttuilua, vaan ihan oikeasti näin ajattelen.
Kaikki kaveritkin ovat kuulemma sitä mieltä, että näytän 3kymppiseltä. Ja olen kuitenkin jo yli 40v.
Että jos säilyn jatkossakin näin hyvin, niin nuorimmalla, jonka sain 39 vuotiaana, ei pitäisi olla mitään hävettävää! Tai ainakaan en näytä ihan mummolta.
Mutta onhan sekin totta, että toiset mummoutuvat jo 30-vuotiaana!
onneksi järkeä enemmän päässä ettei tarvitse tuollaisia hävetä...
enemmän traumoja jos äitisi olisi kuollut kun olit pieni, hyljännyt sinut tai olisit adoptoitu toiseen kotiin........huh huh kylläpä maailman kuvasi on pieni ja sinulla on vissiin kaikki asiat ollet kunnossa kun pitää äidin iästä ottaa ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaverini usein kehuivat vanhempiani, koska he olivat niin nuorekkaita (ei mielestäni) ja kovin mukavia. Vanhempani olivat 30v. minut saadessaan. Taisin itse yllättyä noista kommenteista ja ainahan äidit kavereilla mukavia ovat..
Kyllä noista lapsuuden traumoista voisi jo yrittää päästä ylikin. Aikuisena ihmisenä jokainen on itse velvollinen elämään omaa elämäänsä ja kantamaan vastuun siitä. Tämä pitää sisällään myös pääsemisen yli lapsuuden traumoista.. enää ei voi äitiä eikä isää syytellä. Toisaalta kuitenkin on hyvin epäreilua, että ihmisillä voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat aikuisuuteen.. toisilla menee menneisyyden käsittelyyn runsaasti aikaa, toisilla ei juuri lainkaan... Pumpulissa eläneillä on sitten toisenlaisia kriisejä, etenkin pienet vastoinkäymiset usein käyvät valtaviksi.
tarkoituksena todistella jotenkin että ON NIIN PALJON PAREMPI tulla äidiksi nuorena......
Alue: Aihe vapaa
häntä (vieläkin). Etenkin teini-iässä häpesin häntä suuresti. Hän vain on jotenkin yksinkertainen ja tyhmä. Kaikki oli hyvin niin kauan kun ei puhunut mitään kavereilleni, mutta jos alkoi jutella, niin kyllä siinä riitti sitten irvailua kavereiden puolelta!
Joten ei ikä aina ole se syy, kyllä se on ihmisen persoonallisuus!