Miten voi lakata hakemasta hyväksyntää itselleen ja tekemisilleen? Minulle on kauhean tärkeää, mitä muut ajattelevat.

ja tekemisesi. Siihen auttaa mielikuvaharjoittelu ja oman itsensä " kehuminen" .



Ja sitten auttaa se, että arvioi muita realistisesti, että ei pidä muiden mielipiteitä hyvinä tai huonoina, vaan sellaisina kuin ne ovat, yhden ihmisen mielipiteinä.



Tervetuloa aikuisuuteen!



Minua on aina lohduttanut ja auttanut ajatus " aika vähän tällä on merkitystä sadan vuoden päästä" - olen siis pystynyt hyväksymään (lähes) kaikki omat tekoni ja ajatukseni!

Lähes koko ajan mietin, että mitä mieltä vanhempani, appiukkoni tai hänen vaimonsa, anoppini, miehen sisarukset ja omat sisarukseni päätöksistäni ajattelevat. Olen hieman vapautunut tästä, mutta silti koen jatkuvaa selittelemisen tarvetta asioistani. Kun esim. ostimme auton, niin mallia, merkkiä, hintaa jne piti selittää kaikille sukulaisille ja ystävillekin... Jälkeenpäin mietin, että mitä ajattelevat kun eivät varauksetta taputtaneet meitä selkään ja onnitelleet. Totuushan on, että tuollainen asia on suurimmalle osalle lähipiiristäkin ihan yhdentekevä...



Ystäväni ovat sitä mieltä, että olen voimakastahtoinen ihminen, joka saa mitä haluaa ja tekee niin kuin haluaa. Tämä on suuri harha...



Sitten kun mielessäni arvailen, että mitäköhän ajattelevat, niin samalla tulen vatvoneeksi asiaa edes ja taaksepäin. Ihan hirveää energiantuhlausta. En kuitenkaan voi elää niin, että voisin miellyttää kaikkia! Pitäisi miellyttää vain itseäni ja uskoa ratkaisuihini.

miksi jotkut luulevat oikeudekseen valittaa ja arvostella toisten elämää aivan kun heillä olisi joku parempi tieto asiasta. En ehkä niinkään ole ihan täysin riippuvainen siitä mitä muut sanoo, siis tee usein kuten parhaaksi näen, mutta kun useimmiten kohtaa niin paljon ihmettelyjä ja arvosteluja (siis tietyiltä ihmiseltä aina), niin tulee itsellekin epäilys, että enkö osannut huomata jotain tärkeää seikkaa vai olenko nyt vain tehnyt virheen jota saan katua.



Suhtaudun itse ihmisiin lähes aina heidän päätöstään tukien. Esim työpaikkakiusattu kertoo irtisanoutuneensa vaikkei uudesta työstä ole tietoa koska työpaikan pysyvä huono ilmapiiri kuormittaa hänen elämäänsä liikaa, olen tietenkin sitä mieltä, että hän itse tietää parhaiten ja kannusta työn haussa jne. Tiedän heti viisi ihmistä, jotka aloittaisivat voivottelun, että kylläpä oli tyhmä temppu, saat vielä katua kun jäät työttömäksi ja miten sinä nyt et pärjää siellä töissä jne.



ap

ihmisten arvosteluun ja ihmettelyyn vaikka huvittuneesti.



Et voi muuttaa muita. Ja muutkin ansaitsevat tulla hyväksytyksiksi, vaikka ovatkin epätäydellisiä ja arvostelevat.



Se, että sinä osaat arvostaa muiden valintoja on hyvä asia ja sen pitäisi suojata sinuakin syylisyydeltä. Jos joku alkaa tivaamaan, miksi ostit tietyn merkkisen auton tai muuta, ÄLÄ SELITÄ. Et ole tilivelvollinen. Hymähdä vain tai kohauta olkapäitä!