Yksi vanha tuttu lähetti meilijä ja hehkuttui innoissaan kuulumisiaan.

...siis meiliä? mailia? sähköpastia?

Enpä ole ennen nähnyt kirjoitettavan meilijä?

just tollaisia tuttuja. Kun sattumalta nähdään, niin hehkutetaan, että nyt pitää nähdä, soitella ja kirjoitella, ja minä tyhmä otan noi ihan todesta. Kukaan näistä puhujista ei tee koskaan aloitetta yhteydenpitoon, mikä ei estä samaa höpönlöpö-juttua taas kun nähdään puolen vuoden päästä kaupassa. Jos itse kirjoitan sähköpostia, vaikkapa jotain ihan kommentoimisen arvoista sisältävääkin, ei tule vastausta. Jos soitan, puheluun ei aina voida vastata, muttei soiteta koskaan takaisinkaan. Jos vastataan, ollaan kiireisiä ja sanotaan minulle soittajalle, että joo no oli kiva puhua mutta mun täytyy nyt mennä.



Onko toi sama ilmiö kun yhdenillan hoidoilta että " soitellaan" vaikkei ole aikomustakaan? Eikö tuollaiset tyypit vaan osaa jutella satunnaisten tuttavien kanssa hetken kaupassa ja toivotella hyvää kesää, joulua, pääsiäistä, jatkoa jne, vaan on pakko heittää noi tuttavalliset liturgiat aina perään?

Vierailija:

sähköpastia?

Tapasin pitkästä aikaa vanhan parhaan kaverini. Oli kiirus eikä ehditty niin jutella, mutta sovittiin sitten meilailusta. Hän lähettikin pitkän meilin uudesta elämäntilanteestaan ja kaikesta, mitä elämäänsä nyt kuuluu jne. Vastasin itse innoissani, myötäelin ja kertoilin sitten omiakin juttuja. Siitä on nyt jotakin neljä kuukautta, eikä ilmeisesti kiinnosta vanhaa kaveria sitten kuitenkaan olla tekemisissä...

Eihän sen tekstin tarvi olla kirjallisesti niin lennokas ja oikeakielinen, eikä edes pitkä tervehdys. Täydellinen vastaamattomuus antaa kyllä aika töykeän kuvan, etenkin jos on itse ollut aloitteen tekijä kirjoittelun aloittamisessa, niin tulee vaan mieleen, että no kylläpä oli sitten todellista tuo innostus pitää yhteyttä.

Joku voi oikeasti odottaa kuulevansa juuri sinun kuulumisiasi jne.

lupasi kirjoittaa minulle kirjeen kuulumisistaan, mutta eipä ole kirjoittanut =(. Minä kirjoitin pari viikkoa sitten pitkän kirjeen hänelle, mutta mitään ei ole vieläkään kuulunut =(. Mutta ehkä hän jonain päivänä vastaa, ymmärrän kyllä että lastenhoito ei anna armoa (omat + hoitolapset). Pari vuotta sitten olimme parhaat ystävät, nyt on paikkakunnan vaihdot erottaneet =(.