Laulunsanat lohdutukseksi poismenyttä lasta sureville

Eilenhän vasta katselin lasta haurasta, kasvavaa.

Näin siivet hennot, näin ensilennot, odotti kaunis maa.

Taivaaseen lensit valoa päin, huoneesen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Mureni taika, mitä on aika? Missä on perhonen?

Tiedämme täällä: levon sait päällä Jumalan kämmenen.

Taivaasen lensit valoa päin, huoneeseen yksin pimeään jäin.

Siivin haavoittunein sinä lensit luo Jumalan.



Perhonen pieni, valaisit tieni. Aina jäät sydämeen.

Päivämme liitää, aika pois kiitää, kohtaamme uudelleen.

Valossa kylpee Jumalan maa. Jokainen siivet eheät saa.

Sinä taivaaseen lensit, jo siellä odotetaan.







ps. esikoiseni syntyi helmikuussa imukuppiavusteisesti kun sydänäänet äkkiä heikkenivät ja katosivat. Kaikki meni onneksi hyvin ja nyt hän on nauravainen, terve, 2.5 kk vanha tyttö. Jälkeenpäin vasta " pelästyin" ja aloin miettiä miten olisi voinut pahimmillaan käydä ja nämä laulunsanat soivat päivittäin päässäni. Kirjoitin ne nyt tänne lapsensa menettäiden suruun lohdutukseksi.