5-vuotiaan puheesta, miten osaisin opettaa r, s ja d-kirjaimet???
Asumme Englannissa ja minun ja lasten kotikielena on suomi. Isan ja ympariston kanssa lapset puhuvat englantia. Vanhempi lapsi, juuri 5v. tayttanyt tytto puhuu mielestani suomea ihan hienosti, kaydaan 2krt/kk suomikoulussa, mutta meilla ei ole oikein suomituttavuuksia lahella.
Meilla kavi juuri viikonloppuna eras tuttava perhe joilla reilu 4v. tytto ja se heratti minut hiukkasen, kun kuulin kuinka selvasti tama tytto puhuu suomea (molemmat vanhemmat suomalaisia). Kaikki kirjaimet oli kohdallaan ja puhe niin " vivahdekkaista" . Meidan tytto ei osaa sanoa r, s ja d-kirjaimia. Seka monet muutkin kielen aanteet tuottavat ongelmia, kuten ng---> kengat ovat siis kenkat, odota on otota.
S suhahtaa tosi paljon, lausuu sen tyyliin sipuli on ssshhhhhhhipuli ja r:n sanoo joko L:na esim. karhu on kalhu tai sitten jos yritan opettaa oikein sanomaan yrittaa tyyliin kalghu.
Kysymyksenani onkin siis etta onko mulla mitaan toivoa saada tyttoa itse opetettua noita kirjaimia seka aanteita? Jos niin miten se onnistuisi? Jos Suomessa kavisi puheterapeutilla niin se pari kertaa ei kylla varmaan riittaisi, ja me kaydaan siella lomalla noin 1-2 krt vuodessa viikon verran.
Jos teidan lapsella on ollut puhevikoja, minkalaisia harjoituksia ovat saaneet kotiin?
Kiitoksia jos joku vaivautuu vastaamaan!!!
Kommentit (9)
Meillä tyttö 4v. sanoo d:n r-kirjaimena.
Etsikää yhdessä kielen ja sormen avulla d:n paikka suusta. Kokeilemalla ja toistelemalla onnistuu, useimmiten ihan kotikonstein.
de-de-de-de-de-de-de
di-di-di-di-di-di-di
dad-dad-dad-dad-dad
ded-ded-ded-ded
den-den-den-den
dan-dan-dan-dan-dan
don-don-don-don-don
ja d-kielen puhuminen: koida, makkada, kodi, pyödä jne. Eli d-kirjain sanoissa r-kirjaimen tilalle.
ärrän kierrän ympäri orren
ässän pistän taskuun!
kirjaimia niin, että kiinnitetään huomio siihen, missä kielen pitää olla kirjainta sanoessa. Vaikeaahan se on, mutta kyllä harjaannusta tapahtuu. Poika saattaa itsekin sanoa, että " tarkoitan Nikoa, sitä jossa kieli on edessä..." Itsellekin tekee hyvää vähän pohtia missä se kieli puhuessa on... Sitten on tietysti lorut, joita voi hokea.
Vai etta d:n kautta r:aa opetellaan. Entas jos ei osaa oikein kunnolla sita d:takaan? Itse asiassa juuri asken kokeiltiin tuota d-kirjainta ja kylla tytto sen kovalla keskittymisella osaa sanoa.
Eniten minua se s-kirjaimen suhina harmittaa. Mutta sita ehka voisin kysya taallakin puheopetuksesta, mutta r:aa ruvetaan nyt opettelemaan noilla teidan ohjeilla. Tieda vaikka onnistuisikin!
Kutsuu isaansa Daddyksi, joka kylla kuulostaa aika paljon suomalaiselta tati-sanalta.
Ruuna ryyppäs tärpättiä, ärrä pyrki karkuun.
* *
Ärrän kierrän orren ympäri, ässän pistän taskuun.
* *
Vesihiisi suhisi hississä.
Tai siis r oli ainoa, mitä harjoiteltiin noiden d-harjotteiden avulla. (Mutta meillä oli kanssa alkuun tilanne, ettei osannut edes tuota d-kirjainta ja mites sitten voi niitä harjotteita tehdä?! ;0) ) Eräs puheopettaja antoi minulle myös vinkin (meiltä kun puuttui mm. v-kirjain eli vene esim. oli hene), että kannattaa harjoitella äänteitä " epäsanoilla" , siis sanoilla, joita ei ole olemassakaan. Kun jos lapsi on oppinut korvaamaan kirjaimen jollain toisella, niin hänen on alkuun vaikea poisoppia tätä väärää muotoa ja siksi helpompi harjoitella äänteitä sanoissa, joita ei ole koskaan käyttänyt.
Oma lapseni oppi sen tällä tavalla parissa päivässä.