Hei liikuntaihmiset! Onko masentuneelle vaaraksi kiintyä liikuntaan niin, että sitä tulee harrastettua 2-4 tuntia päivässä?

Olen ollut hyvin alakuloinen ja siipi maassa koko talven, enkä innostu tai ilostu enää mistään. Elämällä on tarjottavana vaan harmaata tasasta massaa, epäonnistumisia aina sattumina.



Ainoa asia, joka vähän nosti minua ylös sohvalta märehtimästä, on ollut liikunta. Aloitin jumppatunneilla, mutta nyt on tullut käytyä sen lisäksi salilla, juoksemassa, uimassa ja monenlaisessa uudessakin jumpassa. Useimmissa sellaissa oikein raskaissa, joissa ei jaksa ajatella mitään ja tunnin jälkeen on kuin " kuollut" . Toisaalta kuitenkin on hyvä olo jollain tapaa.



Pitäisi varmaan saada järki käteen ja pitää ihan liikunnattomia päiviäkin. Mutta kun en pysty. Se on jotenkin nyt ainoa, jossa tunnen eteneväni tai jotenin osaavani, pärjääväni. Tämä on todella varmaan hullu tilanne, mutta jos en mene tunnin hikiselle juoksulenkille, jään kotiin ja elämä tuntuu entistä harmaammalta ja surkealta.