Eronneet: mikä oli se ratkaiseva asia, joka käynnisti eroprosessin?

ajattelin pitkään että tämä ei voi kestää, mutta nyt olemme olleet jo 6v naimisissa ja kaksi lasta on siunaantunut. tiesin kyllä että tämä on elämäni mies jo alussa mutta silti epäilin ja luulin että kun meni ed. suhde päin persettä, etsisin jotain mahdottomuutta. salamarakkaus ei järjellä ajateltuna tuntunut hyvälle idealle...

ja jatkuva pelossa eläminen. Ajattelin ettei voi tehdä hyvää etenkään lapsen kehitykselle.

Jos toisella ei ole mitään intressejä enää edes yrittää, niin miksi vaivautua itsekään.. (yritin pelastaa suhdettamme 2 vuotta, turhaan)

Parisuhde (tai siis mies) ei parantunut vaikka haettiin sekä parisuhteeseen apua että miehelle apua. Puolisen vuotta odottelin muutosta avun hakemisen jälkeen, sitten totesin, että on jatkettava matkaa kun mitään muutoksen suuntaakaan ei näkynyt, ihan lapsenkin takia.

Oman miehen kanssa mennyt jo useampi vuosi kaveri pohjalla. Ei ollut tunteita ja lapsen takia en halunnut suhdetta vaan jatkaa. En miettinyt hetkeäkään kun uusi mies astui kuvioihin, vaan ilmoitin miehelleni että näin on näreet ja kattolat jakoon. Silläkin ajatuksella että vaikka jäisin loppupeleissä yksin niin pääsisinpähän kämppis suhteesta pois. Ja hyvin kävi, kihlasin tämän uuden muutama kuukausi sitten:)

Kerro tarkemmin miksi!!