Nyt ÄRSYTTÄÄ kyläilevät lapset!

Tehkään ite vaikka voileipiä, jos ruoka ei maistu. Jos lapset eivät ole tottuneet laittamasi tyylisiin ruokiin, ei ihme jos ei maistu. Mutta, asenne oo-sitten-syömättä-jos-ei-kelpaa, on aivan sairas. Ethän sinäkään syö ruokaa, josta et pidä.

Pää asia kait on, ettei jää nälkä? Sama se millä se karkotetaan.

Ap:lle, tietty lasten mielestä kotona ruoka maistuu erilaiselta (ja ehkä paremmaltakin) eli siitä ei kannata loukkaantua - vaikka tuskin sä nyt erityisesti loukkaannuitkaan. 5-vuotias ei vielä ehkä osaa olla edes " kohtelias" mutta tokaluokkalaisella pitäis jo olla vähän käytöstapoja.



Jotkut on tosi herkkiä makujen suhteen eivätkä välttämättä pysty syömään jotakin heille vierasta. Meidän esikoinen on tuollainen, hän tosin sitten kieltäytyy suht kohteliaasti. Maistaa kuitenkin aina kaikkea mutta on tosi vaikee ulkopuolisen sanoa mitä hän ei oikeesti melkeen pysty syömään. Meillä on kotona mielestämme monipuoliset ruuat ja lapset syö niitä hyvin. Kuitenkin jos mennään kylään missä taas kyläpaikan mielestä on ihan tavalliset ruuat niin meidän lasten mielestä ne voi olla aivan omituisia ja hassun makusia.



No, lasten makuaisti kehittyy iän kanssa kun saavat tottua uusiin makuihin.

vie mäkkäriin

Ja karkkia et mene missään tapauksessa ostamaan, varsinkaan jos ei ruoka kelpaa. Aika kiittämättömiä kakaroita ja vielä kehtaavat karkkia vaatia. Minkä ikäisistä lapsista kyse?

Pelottaa vaan, että mitä ne äidilleen sanoo. " Hirveä ämmä ei antanut hyvää ruokaa!!!"

ellei normaali ruoka kelpaa niin olkoot syömättä sitten!

Sanot vaan, että teillä syödään tällaista ruokaa ja kotonansa syökööt mitä syövät.

Eikö sulla omia lapsia, joka voisivat esimerkillään (omalla syömisellään) näyttää, että sun tekemää ruokaa voi syödä ja se on hyvää eikä tarvii mitään karkkeja?

Kysy, mitä teidän lapset syö, kun ei kotiruoka kelpaa. Ihan ystävällisesti siis. Ja kerro että lapset mankuivat karkkia, muttet tietenkään suostunut ostamaan, sillä arvasit ettei äitikään suostuisi. Lapset yrittävät ehkä vedättää sinua...

meillä oli juuri äitini luona pienet illanistujaiset, jonne oli tulossa myös äidin vanha kaveri

Vierailija:

meillä oli juuri äitini luona pienet illanistujaiset, jonne oli tulossa myös äidin vanha kaveri

(siis jatkuu) parikymppisen poikansa kanssa. kysyttiin sitten etukäteen heidän toiveita tarjoilun suhteen ja kyllä hiukan hämmästytti kun rouva sanoi itse syövänsä mitä vaan, mutta että pojalle ei kannata varata mitään kun ei se syö kuitenkaan, että hän ostaa sille pitsan ennen kuin tulevat. poika syö kuulemma suunnilleen paria ruokalajia (ovat brittejä, joten ilmeisesti lähinnä fish&chips-linjaa ja sitä pitsaa. ja makaroonia). jotenkin tästä tiedosta tuli semmoinen ikävä fiilis. se poika oli aika söpö ja kiva ja hauskaa seuraa meille vanhemmillekin rouville, mutta jotenkin ärsytti se tieto sen ruokarajoittuneisuudesta.

Hänelle kelpaa ruokapöydässä vain tietyt ruuat ja jos on muuta, hän pyytää tekemään itselleen kurkkuvoileivän. Tyttö on ollut samanlainen aina, mutta tuntuu, että nyt 14 vuotiaana hänen kuuluisi jo osata ilmoittaa asiansa muilla sanoilla, kuin yäk, pahaa. Hyvin kuvaavaa on, että tyttö saattaa syödä jotain hyvällä ruokahalulla, kunnes joku vahingossa ilmoittaa että ruuassa on sipulia/sieniä/porkkanaa tai jotain muuta josta hän ei pidä, sen jälkeen hän alkaa yökkäillä näyttävästi. Välillä on tehnyt mieli poistaa tyttö pöydästä tuollaisen jälkeen.

Ei meilläkään lapset ihan kaikesta pidä, mutta jopa kolmevuotias osaa sanoa, että " kiitos, minun vatsani on jo täysi" , mikäli hän ei ruuasta pidä.

Vierailija:

se poika oli aika söpö ja kiva ja hauskaa seuraa meille vanhemmillekin rouville, mutta jotenkin ärsytti se tieto sen ruokarajoittuneisuudesta.

Älä anna tämmöisten ärsyttää itseäsi, yritä suhtautua huumorilla. Vanhemmat ovat varmasti tapelleet asian kanssa, kun kerran tietävät sen ja ovat jo alistuneet siihen, että se pitsa on ostettava. On toisaalta parempikin, että taisto uusien ruokien syömisestä käydään kotona eikä kylässä...

Joidenkin lasten nirsous ruoan suhteen johtuu aistiyliherkkyydestä. Heidän suussaan ruoka yksinkertaisesti maistuu ja muutenkin tuntuu (siis pehmeää, murusia, tms tuntemuksina )aivan toisen laiselta kuin tavallisen ihmisen suussa. TÄmä on tavallista varsinkin aspergertyyppisten lasten - jotka usein ovat juuri noita vanhempien rouvien suosimia pikkuvanhoja lapsia - ja adhd tapausten kanssa. Kyse ei siis ole kasvattamattomuudesta tai siitä ettei ole opetettu syömään mitään, vaan siitä, että se makaronikin on jo saavutus.

jos kuulisin tuon lasteni suusta häpeäisin. Muutenkin jos lapsi on nirso ruoan suhteen, äiti varmasti ymmärtää.



Ja varmaan kysyy mitäs oli ruokana.

Jotkut lapset reagoi tuolla tavalla, jos omat tutut kuviot muuttuvat. Siis kotona saattavat syödä hyvällä ruokahalulla mitä tahansa, ja sitten kylässä mikään ei maistukaan, kun ehkä vähän jännittää tai jotain.



Mieheni veli (10 v) on tällainen. Hän syö kotona mitä vaan, mutta kun on meillä ilman vanhempiaan, ei syö mitään (vaikka teen samoja ruokia samoilla resepteillä kuin äitinsä). Sanoo, että ruoka on pahaa. Äitinsä ei ehkä ole osannut opastaa häntä ilmaisemaan asiaa toisin sanoin, koska kotona/vanhempien läsnäollessa ei tule eteen tilannetta, että poika ei söisi.



Ap:n tilalla en tekisi asiasta numeroa. Jos eivät syö, eivät syö. Karkkia en tietenkään ostaisi ruoan tilalle.

Mutta oikeasti: Jos lapsille ei kelpaa ruoka, ei tipu karkkiakaan. Olkoot nälissään, siinäpähän oppivat. Eivätkä lapset Suomessa kuole nälkään, jos jättävät yhden aterian väliin, joten voit hyvällä omallatunnolla antaa heidän olla syömättä ja valittaa nälkää. Katsotaan sitten, joko alkaa ilmetä arvostusta ruokaa kohtaan ;) Ei nälkä karkilla lähde, se on joka tapauksessa varmaa.

Jos olet isän uusi puoliso, ei sinun auta kuin tehdä sitä ruokaa, mitä lapset haluavat.

Mä kun tykkään järjestää ns. sukupäivällisiä, ja tehdä ruokaa suuremmalle porukalle kuin vain omalle perheelle, niin joka V***N kerta kun miehen sisko (26v!!!!) on syömässä, tekee YÖKKÄYSREFLEKSIÄ! Siis kakoo, kun kuulee, että ruoassa esim. sipulia, vihanneksia, jotain, mitä hän ei ole ennen maistanut.. Mä en koko ämmää meille edes haluaisi, mutta miehelleni on tosi rakas.. Opettakaa niille lapsille jonkunlaiset käytöstavat, että joskus tulevaisuudessa joku muu säästyy tällaisilta murhanhimoisilta fiiliksiltä.. :)