ottaako ketään muuta päähän noi lehtien " anna aikaa parisuhteellesi" -artikkelit?
aina on joku asiantuntija kertomassa, miten tärkeää se kahdenkeskinen aika on, ja lapset olisi hyvä " laittaa välillä yökylään" .
Siis MINNE? Kun kerran tietävät niin paljon kaikesta, niin kertoisivat nyt senkin, että missä ne " hoito" ja " yökylä" oikein sijaitsevat.
Kommentit (22)
Ei se tosiaan vaan oo noin yksinkertaista! Meillä mies paljon poissa ja isovanhemmat hoitaa muutenkin jo paljon esikoisen päiväkotikuskauksia ja harrastuksiin menoja, kun en omista ajokorttia ja olen pienemmän kanssa kotona. Ei siinä enää kovin paljoa kehtaa vapaa-aikoina pyytää hoitoapua, vaikka mielellään kyllä hoitavatkin. Esikoinen kyllä käy mummilassa ihan viikottain naapurin tytön kanssa leikkimässä, mutta 1-vuotias on vielä niin kiinni minussa etten koe hänen hoitoonviemistään kovinkaan kannattavana kenenkään kannalta.
ihan oma valintahan se on, mihin aikaan sitä apua käyttää. Meillä ei ole ketään; kukaan sukulainen ei auta, ja ystävät ovat niin kiireisiä ja väyneitä, että ei heitä enää kehtaa pyytää, pieniä lapsia heillä on itselläänkin. Harva palkatun hoitajan turvin varmaan pystyy säännöllisesti sitä aikaa ottamaan.
Mutta muuten ärsyttää kyllä, kun näiden artikkeleiden ansiosta lähipiiri ahdistelee, että pitäisi vauva antaa jo hoitoon, että saadaan omaa aikaa. Mutta minä en halua jättää kolmen kuukauden vanhaa yökylään! Ehtii sen myöhemminkin. Mikä kiire sillä touhulla oikein pitää olla. Vuoden ikäisen olen kyllä jo valmis jättämään hoitoon kerran parissa kuukaudessa, mutta ei ihan pikkuvauvaa. Ei kiitos!
Kyllähän sitä näillä palstoillakin näkee, " jos on oikein rankkaa uhmiksen kanssa, niin vien sen isovanhemmille hoitoon että saan omaa aikaa, sitten teen jotain kivaa ihan rauhassa, suosittelen muillekin" .
Kun on paljon sisaruksia, voi vähän vuorotellen ottaa vapaata ja viedä lapset sisaruksille...
On siitä suurperheydestä hyötyäkin
Siksi että meillä ei ole yökylää, eikä edes päiväkylää. Mutta ehkä se olisi kuitenkin se avain jolla ehkä tästä kriisistä voisi selvitä, mutta nyt en näe selviytymiskeinoa.
itselläni on paljon sisaruksia, mutta ei heistä kukaan suostu auttamaan.
Kannattaisi ajatella välillä myös muuta kuin omaa napaa, kun hoitelee ystävyys-ja sukulaissuhteita.
En ymmärrä alkuunkaan sitä, että seksistäkin pidättäydytään vauvaan vedoten. Eise parisuhde sitten yhtäkkiä taas kukoista, jos ollaan vaan vauvasymbioosissa....
Muistakaa, että olette silti vaimoja ja naisia, vaikka äitejä olettekin.
meillä isovanhemmat ilmoittivat, kun odotin heidän ensimmäistä lapsenlastaan, että " emme sitten aio sitä hoitaa" . Päätös on pitänyt ja mallia heistä ovat ottaneet kaikki sisarukseni jo kymmenisen vuotta.
jotka eivät enää ihan oikeasti voi tai osaa enää olla erossa hetkeäkään lapsestaan... Kyllä se vain kummasti parisuhdetta piristäisi joskus poistua kaksin kotoakin, vaikkapa ravintolaillalliselle. Ei kaiken ajan aina tarviotse olla perheen yhteistä aikaa. Ihan oikeasti joskus pitäisi pystyä olemaan ihan vain aikuistenkin kesken ja jopa nauttia siitä. Toki eri asia on, jos luotettavaa hoitopaikkaa ei ole. Silloin hoitojärjestelyjen aiheuttama stressi ja huoli lapsista saattaisi olla kaikkea muuta kuin piristävää!
Itsekin jätin esikoiseni kolmikuisena viettämään yhden yön mummulle, että saisimme " laatuaikaa" . Itse en sitä kyllä olisi mielestäni tarvinnut, mutta ympäristö painosti tähän. Kuopuksen kanssa olin jo äitinä kehittyneempi ja kuuntelin itseäni ja vauva meni yökylään vasta kun itse niin halusin, eli vuoden iässä, jolloin vietimmekin kaivatusn ja ihanan illan ystävien kanssa ja loppuyön ihan kaksin kuherrellen. Kyllä teki terää!
siis mieskö pettää siksi,että ei ole hoitoapua tarjolla?
mutta sellaisia pariskuntia tunnen kyllä vaikka kuinka monta, joilla sitä hoitoapua ei mistään järjesty koskaan edes rahalla.
*ystävilläni on kaikilla lapsia, ei tulisi mieleenkään yrittää heille vielä omianikin lykätä.
*Omat vanhempani tykkäävät lapsistamme, mutta he ovat työelämässä ja pienimmät sisarukseni ovat vielä lapsia.
*Miehen vanhemmat vanhoja ja sairaita.
*Veljeni asuu 200 km päässä ja siskoni on lapseton ja tekee vuorotyötä+bailaa vapaansa
*Miehen sisarukset kaikki yrittäjiä, eivät ehdi olla edes omien lastensa kanssa!
Että älkää aina luulko että kaikki itsestä kiinni! Kaikkien sukulaisten kanssa ollaan kyllä hyvissä väleissä!
he vain sattuvat kaikki olemaan sitä mieltä, että jokainen omistaan huolehtikoon, apua ei anneta.
Ja ei todellakaan ole aina hoitoapua, vaikka kuinka haluaisi. Ei rahalla eikä muuten. Sukulaiset kaukana, ja niitä on vähän.
- Isovanhemmat asuvat 400-700 km päässä, kaikki työelämässä. Yhdellä toisesta avioliitosta kaksi lasta.
- Mun veli psykiatrisella, ei ole yhteiskunna jäsen, asuu 800 km päässä. Ei ole nähnyt kuin toisen lapsistamme kaksi kertaa.
- Miehen sisko asuu 50 km päässä, ei autoa, töissä huonosti palkattuna, ei rahaa eikä aikaa. Hän on kuitenkin se, joka edes joskus on auttanut meitä hätätilanteissa.
- Olemme pohjoisesta, pk-seudulla työn takia. Kaikki vanhat ystävät jäivät aikanaan muuton takin pohjoiseen, uusilla kaikilla lapsia. Ovat itsekin väsyjä, en halua tunkea omiani riesaksi. Pieniä aikoja on joskus lapsia vaihdeltu, mutta kokonainen yö olisi liikaa työn ja kodin paineiden takia.
- Rahalla joskus on otettu hoitaja, mutta vikana on että maksaa ja ei oikein ole rahaa ylimääräiseen kun olen hoitotuella.
Ärsyttää, kun ihmiset jatkuvasti kirjoittaa, että se on ITSESTÄ kiinni jos ei ole turvaverkkoja. Ei kaikki ole niin mustavalkoista! Hyvä, että on sentää ystäviä perheen lisäksi!
jossain) vai se ettei teillä ole hoitoapua??
minua siis ärsyttää noissa parisuhdeartikkeleissa se, että kaikenlaiset asiantuntijat antavat ymmärtää, että se ajan järjestäminen on vain itsestä kiinni, pitäisi vaan istua alas ja merkata kalenteriin. Miten työkseen tällaisia ongelmia ratkovat voivat olla niin yksinkertaisia, että kuvittelevat " yökylän" olevan jotakin, mikä ihan itsestäänselvyytenä jokaisella on olemassa, että voi antaa ihan ohjeeksi lasten laittamisen yökylään.
Meilläkään ei ole lapsille yökyläpaikkaa kovin usein tarjolla. Esikoinen on kohta 10-vuotias ja on ollut muualla yötä ehkä n. 3-5 kertaa. Meillä hoidetaan parisuhdetta arjen keskellä, aina on pilkettä silmäkulmassa jne (tai ei nyt ihan aina tietenkään...). Ei meillä päätetä että NYT hoidetaan parisuhdetta, kyllä sen täytyy hoitua kaiken arkirumban lomassa. Muuten oltaisi ihan pulassa. Olemme päässeet suurinpiirtein 1krt/vuosi kahdestaan jonnekin: toissakesänä käytiin kahdestaan syömässä tasavuosimerkkipäivän kunniaksi (3h) ja viime kesänä päästiin ylellisesti pariksi yöksi kahdestaan 10-vuotishääpäivän kunniaksi. Nämä kahdenkeskiset menemiset sitten kantavatkin kuukausia eteenpäin.
Enemmin vois olla juttuja siitä että koko perhe voi viettää aikaa yhdessä. Porukalla siivota, lapset illalla kylpyyn ja nukkumaan. ajoissa. Sen jälkeen hoidetaan parisuhdetta. Ja se kyllä pitäisi normaaleille ihmisille normaaliin tilanteeseen riittää. Eri asia on kriisit, että älkää nyt niihin vedotko.