Muilla 4-5-vuotiaita lapsia jotka ei viihdy ulkona?

ja kun sinne sitten pääsee, touhuaa vaikka kuinka. Tosin joskus haluaa heti sisällekin, ei lapsetkaan koneita ole.



Oletko kysynyt mitä tyttö haluaisi tehdä ulkona? Teettekö yhdessä ulkona mitään ohjattua esim. lumiukon rakennusta? Hyppäätkö itse liukurin tai pulkan päälle ja annat viilettää? Viihdytkö itse ulkona vai oletko kärsivän näköinen - vai jätätkö lapset jopa keskenään pihalle keksimään leikkinsä?



Minusta voisit ainakin yrittää kannustaa lastasi ulkoleikkeihin. Metsässä on monta kiinnostavaa asiaa kunhan lumet sulaa. Ulkoleikkeihin löytyy monenmoista välinettä (potkukelkkaa, pulkkaa, liukuria, lapioita) talvellakin ja leikkimökkiin voisitte hankkia tai yhdessä tehdä vaikka sisustusta (verhoja, maton, peitteitä, kalusteet, kupit ja padat, leikkimikrouunin jne jne). Kuulostaako turhalta vai oletko jo kaikkesi yrittänyt?

Koska alkoi ja miten olette suhtautuneet asiaan?



Meillä on jouduttu lähes 2 vuotta pakottamaan tyttöä ulos. Harvoin häntä saisi ulos ilman että hän ensin protestoi " en halua mennä ulos" ja huudot päälle. Todelle ärsyttävää!!! Harvoin olemme antaneet periksi vaan vaatteet päälle vaan ja pihalle... Luulisi että tyttö oppisi, ettei kannata vinkua, vaan hänpä vinkuu!



Ap

Yritän keksiä kivaa tekemistä,asukaspuistoa,pulkkamäkeä..mutta ei.Lähtee tietysti kun pakotan,mutta hermot on tiukalla.Pihalla ei ole samanikäisiä kavereita,se varmasti vaikuttaa myös (pikkuveikasta 9kk ei ole vielä seuraa).Veljensä on eskarissa mutta ei suostu lähtemään hänen kanssa ulos.Hohhoijaa...

Vähän erilaista hänen kohdallaan on siinä mielessä että usein hän tykkää kyllä lähteä ulos muttei olla kauaa ulkona. 1/2 tuntia tuntuu olevan se hänelle sopiva aika, leikkipuistossa saattaa mennä kauemmankin.

Seisomalaudalla seisomisesta tykkää kyllä, eli ulkoilmasta sinänsä ei ole kysymys:-)



Pikkuveljensä 1,5v on samanlainen.

En koe asiaa ongelmaksi, leikkivät innoissaan sisällä, hienosti yhdessä ja ovat terveitä, iloisia lapsia. Raitisilmavaje ei näytä päänuppiinkaan vaikuttaneen, esikoinen opettelee juuri lukemaan ja kirjoittamaan.



Mitä sitä suremaan, en minäkään pidä samoista asioista kun " kaikki" muut.

Vierailija:

ja kun sinne sitten pääsee, touhuaa vaikka kuinka. Tosin joskus haluaa heti sisällekin, ei lapsetkaan koneita ole.

--- juu meidän tyttö ei koskaan touhua siellä vaikka kuinka. Yleensä seisoskelee eikä tiedä mitä tekisi?!

Oletko kysynyt mitä tyttö haluaisi tehdä ulkona? Teettekö yhdessä ulkona mitään ohjattua esim. lumiukon rakennusta? Hyppäätkö itse liukurin tai pulkan päälle ja annat viilettää? Viihdytkö itse ulkona vai oletko kärsivän näköinen - vai jätätkö lapset jopa keskenään pihalle keksimään leikkinsä?

--- tyttö on aika laiskanpuoleinen, eli viihtyy tosiaan paremmin jos häntä esim. vedetään pulkassa tai saa istua potkukelkassa. Kävelystä ei pidä yhtään! Eikä yleensäkään viilletä pihalla menemään kuten " muut lapset" . Lumiukkoa kyllä jaksaa hetken rakentaa mutta kun kiinnostus yleensä lopahtaa niin äkkiä! Sitten rakentelemassa olemmekin minä ja poika ja tyttö makaa maassa surkeana ja haluaa sisälle...:(.

-- no kieltämättä mä en aina viihdy pihassa seisoskelemassa mäkään. Olen enemmän sellainen toiminnan ihminen eli tykkäisin kyllä pyöräillä, kävellä ja juosta mutta siihen taas on tyttö vaikea saada mukaan. Tyttö ei jäisi ikinä yksin ulos, veljensä kylläkin jää usein ja viihtyy hyvin.

-- kiitos vinkeistä muuten!! Ehkä noista voisi jotain yhteistä kehittää, ainakin nyt kun tulee kevät ja lumet sulaa. Luultavasti kai tytöllä on liian vähän tekemistä ulkona.

Ap

Ilmeisesti tekemisen puute vaivaa, vaikka kyllä sitä kuvittelisi, että tuon ikäinen keksii vaikka mitä.



Tuleva lukutoukka ja professoriainesta=)

Olemme kyllä yrittäneet kysyä miksei tyttö halua mennä sinne, mutta kun tyttö on niin hirveän huono selittämään asioita! Eli ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi ollenkaan. Mieheni sanoi kerran, että on ihan kuin tyttö tuntisi olonsa turvattomaksi ulkona ollessaan. En kyllä ymmärrä miksi. Ei olla koskaan jätetty häntä sinne yksinkään. Pienempänä (siis vielä siinä 2-3-vuotiaana) huusi aina melkein hysteerisenä mun perääni jos menin talon toiselle puolelle esim. hakemaan lapion ja olin tosiaaan poissa vain sen 10 sek ja tyttö näki jatkuvasti missä olin. Se oli musta aika kummallista.



Toki mä ymmärrän, etteivät kaikki viihdy ulkona. Mutta kun tyttö on sen luonteinen, että mielestäni kaipaa vähän virikettä ja minusta sisälläkin hän on turhan saamaton. Aika outoa 4-vuotiaalta mielestäni. Yleensähän tämän ikäisillä on niin hyvä mielikuvituskin!



Ap

Kuulostaa niin tutulta nuo kuvauksesi " laiskasta" tytöstä. Siskoni tytöt on samanlaisia ja olen ajatellut, että syy on siskossani: hän ei ole kannustanut lapsia tarpeeksi liikkumaan, kun ei itsekään ole ulkoilmaihminen. Mieluummin kulkee paikasta toiseen lasta pulkassa tai rattaissa pukaten joten siihen se lapsi tottuu. Taitaa olla usein kyse siitä, että aikuinen ei malta pysähtyä ja mennä lapsen ehdoilla vaan istuttaa lapsen olemaan hiljaa ja kiltisti kun niin pääsee sillä kerralla helpommalla.



En halua syyllistää, en missään tapauksessa. Eikä varmaan aina ole tästä edes kyse - onhan lapset erilaisia. Meilläkin muuten tyttö on sitä tyyppiä, että vinkuu rattaisiin tai istahtaa pulkkaan paljon kaksosveljeään aikaisemmin. Poika kyllä tallustaisi isoveljensä tapaan vaikka kuinka (ikää vajaa 2v) mutta tytön kanssa ulkoilu on jokapäiväistä taistelua. En silti ole aikonut antaa periksi vaan haluan hänestäkin ulkoilmaihmisen, jonka kanssa vaelletaan metsässä, grillataan makkaraa nuotiolla, pulikoidaan järvissä ja rakennetaan lumiukkoja pulkanlaskun lomassa. Kesät meillä eletään lähes kokonaan ulkona, ruokailuja myöten, joten odotan sitä taas kuin kuuta nousevaa. Olisiko teillä mahdollisuus vastaavaan jo ensi kesänä? Opettaa lapselle rakkauden ulkoilmaa ja luontoa kohtaan?



3

Itse olin lapsena sellainen, että jäin toisten leikeistä syrjään kun meno alkoi mennä villiksi, sillä henkeäni alkoi ahdistaa. Tämä tajuttiin vasta ala-asteella, en muista kuka siihen kiinnitti lopulta huomionsa. Etenkin näin talvella kylmä pakkasilma tekee astmaatikon hengittämisen vaikeaksi eikä ulkoilu innosta.

Voi olla tietysti monenlaisia syitä taustalla. En kuitenkaan malta olla mainitsematta, että olen itse ollut samanlainen ei-ulkonaviihtyvä tyyppi koko ikäni. Minutkin sai kyllä suorastaan pakottaa ulos, vaikka siskoni lähtivät sinne riemusta kiljuen. Tulin sisälle heti, kun vaan sain luvan, siskoni sen sijaan olivat ulkona vaikka tuntikaupalla. Itselläni syy oli kuitenkin se, että tykkäsin niin paljon kaikesta sisällä olevasta puuhasta. Ulkona meilläkin oli vaikka mitkä härvelit ja talviliukumäet, mutta tykkäsin jo ihan pienestä asti niin paljon vain lukea (opin lukemaan 5-vuotiaana) ja soittaa (samassa iässä aloitin pianon soiton). Hassua on se, että yhä edelleenkin minua on vaikea saada ulos! Luulen siis, että osittain kyseessä voi olla myös sisäsyntyinen ominaisuus. Toisaalta tuo, että tyttösi ei ole kovin aktiivinen sisälläkään, hieman huolestuttaa.



Itse teen yleensä kotona kaikki sisätyöt, mies ulkotyöt, koska en viihdy erityisen hyvin ulkona. Ja kyllä, nykyäänkin lukeminen on parasta mitä tiedän ja ehkä osittain tuosta mielihalusta johtuen olen kouluttautunut erittäin pitkälle.



Haluan siis tällä vain sanoa sen, että kaikki lapset eivät välttämättä tule koskaan viihtymään älyttömän hyvin ulkona, riippumatta mitä ohjelmaa sinne järjestää! Jonkin verran ulkona on tietenkin pakko olla eli kyllä vanhemman on pakotettava lasta siihen aina välillä! Sinuna ehkä kiinnittäisin eniten huomiota siihen, että jos lapsi on haluton tai saamaton SEKÄ ulkona ETTÄ sisällä. Voisiko silloin kyseessä olla jo joku sairaus tms.?

siis puhun lapsista nyt erityisesti.

Siskonsa taas rakastaa kaikkia ulkoilmatouhuja yli kaiken. Ovat vaan erilaisia, ei kaikki ole vanhemmista kiinni. Itse näytämme mielestäni aika aktiivisen ihmisen esimerkkiä, koska olemme miehen kanssa liikunnallisia. Toivon, että kolmevuotiaamme vielä " piristyy" nykyisestä, muuten voi tulla aika ankea elämä perheessä, jossa kaikki muut viihtyvät laskettelurinteessä, luistelemassa ym.

Niin siis tytön velihän on täysin erilainen (on 5-v) eikä häntä tarvitse ikinä pakottaa ulos. Ihan samanlaista mallia olemme hänellekin näyttäneet kuin siskollensa, joka ei siis viihdy ulkona lainkaan. Tänä talvena olemme käyneet metsässä grillailemassa ja siitä tyttö kyllä tykkää. Mutta ei niistä pienistä kävelylenkeistä että päästään sinne grillauspaikalle...



Mäkin uskon että voi johtua siitä että tyttö todellakin tykkää tosissaan olla sisällä! Tykkää istua ja lukea ja leikkii nalleilla ja nukeilla. Ehkä on myös jonkin verran vilukissa?



Ei ole kyllä kovin energinen lapsi muutenkaan ja se joskus huolestuttaa. Toisaalta eiväthän kaikki lapset riehu ja juoksentele ympäriinsä! On aika rauhallinen luonne muutenkin.



Aika ankeelta tämä vaan joskus tuntuu kun itse tykkään olla ulkona ja tämä on aika lailla rajoittanut nyt munkin ulkonaolemista kun toisen kanssa pitää aina ulosmenemisestä taistella. Tykkään siis kävelystä, hiihtämisestä ja pyöräilystä ja aika tylsäähän se on jos muut perheessä haluavat tehdä tällaista ja tyttö ei?



Ap

En koskaan viihtynyt ulkona. Päiväkodissa, eskarissa, koulussa... Pakkoulkoilut olivat kamalaa. INHOSIN niitä.

Sisarukseni taas inhosivat olla sisällä :D Äiti-parka...



En nykyäänkään ole ulkona muutakuin sen, mitä on lapsen kanssa pakko. En ole mikään " laiskanpulskea" ; harrastan monenmoista liikuntaa, mutta lähinnä sisälajeja :)

Eli, kun tyttö on vaikka kymmenen kertaa mennyt ulos ilman vinkumista ja tehnyt siellä sitä mitä muutkin perheenjäsenet ym., niin saa jotain mieleistä. Teette itse vaikka sellaisen ulkoilukalenterin ja saa aina tarran, kun on mennyt hyvin ja sitten tietyn määrän jälkeen esim. lettukestit tms. Pikku hiljaa voisi alkaa nauttia ulkoilusta ja siellä puuhastelusta.



Ja sitten, ettei isoveikka tule kateelliseksi moisesta järjestelystä, niin teette hänelle vastaavan jutun sitten jossain muussa asiassa, joka kaipaa harjoitusta tai muutosta.