Lapseni rykii, hymähtelee yms. koko ajan. Miten tavasta eroon?

Kylla nama tic-oireet useimmiten menevat ohi. Yleensa sanotaan etta ei saisi ainakaan negatiivisesti huomauttaa, kieltaa tai missaan tapauksessa rangaista. Voi yrittaa keskeyttaa vaikka puhelemalla jotain tai kiinnittamalla lapsen huomion johonkin muuhun asiaan.



Omalla pojallani oli ehka n. 5- vuotiaasta alkaen ensin rykimista, sitten irvistelya joka jatkui muutaman vuoden, ja sitten loppui itsestaan.

Tunne on sama kun yrittää nukahtaa ja jossain kuuluu tippuvan hanan ääni... Pikku juttu, mutta hermot menee. Lapsi on vain tosi herkkä, joten en välittäisi lytätä häntä moitteilla.

Flunssan jäänteitä?

Neuvolassa ajattelin ens kuussa ottaa puheeksi, mutta vinkit kelpaa sitä ennenkin.

nyt alkaa olla siitepölyjä ilmassa ja herkät tapaukset alkaa reagoida!?



jos kurkunpäässä kutisee, se voi myös olla tulehdus



käytä lääkärissä että saatte avun ja mielenrauhan.

Mun pojalla on astma ja jos häntä ahdistaa hieman, hän pitää juuri tuollaista rykimistä.

meillä just foniatri kysyi, rykiikö lapsemme kun olimme vastaanotolla.

Lähinnä ähkii ja huokailee ja eniten juuri silloin kun esim. pukee vaatteita tai esim. lukee eli siis juuri keskittymistä vaativissa tilanteissa. Täytyy kyllä myöntää, että ääntely käy välillä hermoon. Olen siitä huomauttanut ihan nätisti, mutta välillä hän sanoo, ettei edes itse huomaa sitä. Nyt tätä ääntelyä ollut ehkä 3kk emmekä ole vielä ajatelleet, että sen takia pitäisi mennä lääkärille tms.



Tytöllämme oli 6-7-vuotiaana tapana tuhista nenällään inhottavasti siten, että hän veti nenällään ilmaan sisäänpäin ja ikäänkuin haisteli koko ajan. Siihenkin välillä meinasi mennä kärsivällisyys. Mieheni mielestä ne oireet olivat tyypillisiä tick-oireita, jotka menevät ohi kun niistä huomautetaan lapsille. Huomautimme tuhisemisesta nätisti (vaikka välillä olisi tehnyt mieli jo huutaa!, myönnän!) melkein aina kun lapsi tuhisi. Tuhina hävisikin sitten ajan kanssa. Käytimme lasta myös allergiatesteissä, jotta saisimme selvillä johtuuko tuhina allergisesta nuhasta tms. Nuhaa ei kyllä ollut, oli vain tuo tuhina eikä mitään allergioita löytynytkään.



Nyt tyttömme on 10-vuotias ja hänellä on " pakkomielle" painaa pipoa koko ajan syvemmälle päähän ulkoillessa. Käymme yhdessä kävelyllä ja siellä hän asettelee pipoaan tai muuta hattuaan jatkuvasti. Pipossa ei ole mitään vikaa ja hänellä on useita päähineitä, mutta tuosta on tullut vain tapa ja melko ärsyttävä sellainen. Tapa häiritsee jonkin verran lastakin ja nyt olen alkanut huomautella siitä, jotta hän osaisi lopettaa sen tekemisen. Kohta kyllä pipokelit loppuvat muutenkin.



Olen miettinyt noita ihme tuhinoita ja pinttyneitä tapoja, jotka vaikuttavat välillä osin pakkomielteisiltäkin. Jotenkin uskon, että ne ovat ainakin osaksi ihan normaalia lapsen kasvua ja kehitystä ja menevät ajan kanssa ohitse. Muistan muutamia juttuja omasta lapsuudestakin. Vääntelin kolmasluokkalaisena niskaani omituisesti työntämällä leukaa pitkälle eteenpäin, 4-luokalla pyöritin silmiäni niin omistuisesti, että joudun käymään silmälääkärillä. Nuokin jutut menivät aika nopeasti ohitse eikä minusta löydetty mitään varsinaista vikaa.



Kannattaa kyllä käydä lääkärillä jos lapsen käytös tai muut oireet ihmetyttävät. Ei lääkärillä ainakaan mitään haittaa ole.

kerran tekee sitä suurimmaksi osaksi keskittyessään -kuunnellessaan, ajatellessaan tai katsellessaan.

tuohon ikään. Jos siis allergia ja astma on suljettu pois, on kyse usein vain tavasta. Mitä touretteen tulee, se on paaaljon harvinaisempaa. Erään arvion mukaan 0,2 - 0,2 %:lla kouluikäisistä lapsista on Touretten oireyhtymä. Meillä loppui rykiminen kun sitä tarpeeksi kiellettiin. Yllättävän paljon törmään työssäni lapsen rykimiseen mikä siis ei johdu sairaudesta vaan tavasta.

Ja olen siis nyt 36v! Tuntuu vaan siltä että kurkussa on limaa, jota on pakko rykiä. On tutkittu äänihuulet ym, eikä mitään löytynyt. Aikuisiällä ilmeni lievää astmaa, tiedä sitten onko siitä johtunut.

Lapsi on puheviivästeinen (puheterapia), omaa motorisesti pienen haitan ja on matemaattisesti lahjakas, herkkä ja tykkää rutiineista, mutta ei mene sijoiltaan, jos niisstä poiketaan. On vähäuninen. Tarkkailee vieraassa porukassa kauankin, mutta on tutussa porukassa sosiaalisesti normaalisti käyttäytyvä. Minusta ihan normaali poika. Suvussa on ollut mielenterveysongelmia. Pitikö tästä nyt huolestua turhaan? ap

Semmoistakin muuten esiintyy, että nuo ticsien tapaiset ovat oireilua psyykkisestä ongelmasta. Silloin esimerkiksi ahdistunut, turvaton tai stressaantunut lapsi rauhoittaa itseään kummallisilla rutiineilla, joista voi sitten tulla pakkotoimintoja. Itselläni oli juuri tuollaista omituisten äänten päästelyä seitsemänvuotiaasta ehkä yhdeksän ikään. Valehtelin kysyttäessä vanhemmilleni, etten huomaa sitä itse, mutta kyllä huomasin ja siitä nalkuttaminen ahdisti minua suunnattomasti. En voinut äänille mitään ja luulin olevani tulossa hulluksi, itkinkin asiaa usein.



Eli ehkä kannattaisi kertoa lapselle, ettei tuommoisista " pakkojutuista" ole hänelle haittaa eikä nyt ainakaan syyllistää häntä niistä! Kuulostaa aivan kauhealta tuo, että sanotaan lapselle sen ärsyttävän muita! Voi meinaan olla, että hän kärsii siitä itse jo aika paljon. Häpeän vuoksi minä en voinut puhua asiasta, joten olin kuin en olisikaan, mutta muistan asian olleen kauhea. Se meni itsestään ohi, vaikka uusikin sitten pari kertaa eri muodoissa.



Enkä minä mikään aivan hullu siis ollut, hyvin herkkä ja helposti ahdistuva lapsi vain ja me mm. muutimme noina aikoina ja minua kiusattiin koulussa, siksi kai oireilin. Vanhemmat eivät ongelmistani tienneet, mutta luojan kiitos eivät piinanneet jatkuvalla huomauttelulla. Se harvoin huomauttelukin teki todella pahaa.

Olen muuten ihan terve ja tavallinen aikuinen nykyään:)

jolla myös oli noin puoli vuotta sitten samantapaista... alkoi niin että oli oikeasti kipeä ja kurkkuun sattui ja sitten se rykiminen " jäi päälle" .. nyt olen huomannut että on mennyt ohi/muuttunut ihan normaaliksi.

Tv. yksi niistä kärsivä.

Ei tietenkään mitenkään töykeästi tai muiden läsnäollessa vaan ihan nätisti kotona kun ollaan oman perheen kesken. Oireet ovat hävinneet.



Kannattaa toki kysyä alan ammattilaisilta asiasta.