Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Henkinen kuolema....olen vain tyhjä kuori.
09.11.2005 |
Istun tässä tyhjässä huoneessa. Radiosta tulee Kelly Clarksonin " Since you`ve been gone" ......-I can breathe for the first time...............Just joo. Munhan piti olla vahva ja pärjätä itekseen. Miksi tekisi mieli itkeä?
Töitä jäljelllä muutama viikko, tulevasta ei tietoa........ja tuojotan taas kännykkää onko tullut viestiä...ei ole.
Kahdet deitit vuosien takaa tutun miehen kanssa...molemmilla takana vaikea ero. En halua olla tyrkky, koska en kestä torjuntaa. Siis odotan...
Aamuisin raahaan itseni töihin, toivotan kaikille huomenet ja suunnistan kahvikuppi kädessä tupakkahuoneeseen. Ei sielläkään ketään...tupakka maistuu pahalle.
Ruokiksella huikkaan ovelta, että lähden syömään, kukkaan ei reagoi. Sitten vasta reagoidaan jos kaupassa käynti venähtää, eikä kukaan olekaan vastaamassa puhelimeen....huoh.
Paskaa päivästä päivään.......kohta jään kotiin ja säälittää lapsen puolesta, joka varmasti vaistoaa äidin tyhjyyden tunteen ja pahan olon. Meinaa tulla tippa linssiin....mutta en anna muille sitä iloa. Itsehän lähdin, ei mulla ole oikeutta valittaa yksinäisyyttä, vai onko???
Iltaisin käperryn nukkumaan jopa puoli yhdeksältä, olen vain niin poikki. Mummo auttaa ja kyselee aina, enkö ole taaskaan nukkunut tarpeeksi. Vitut, ei se maailma nukkumalla parane eikä kyse siitä...
Ja nyt aukes hanat...vessaan niistämään ennen kuin kukaan huomaa :`(
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
telkkaria ei jaksa katsella, lehtiä lukea kun ajatukset harhailee, haluaisi vain käpertyä toisen kainaloon...vaikka silloin kun toinen oli vielä maisemissa ei halailtukkaan.
Silti tulee päiviä jolloin jaksaa taas paremmin, uusi työpaikka, uusia tuttavuuksia voi saada mistä vain. Jokainen päivä on hitusen parempi kunhan on saanut kaikki surut surettua ihan loppuun asti.
vähän lohduttaa kuulla, että muitakin on. Tuntuu että sekoaa, kaikki laulut kertoo omasta tuskasta......ap.
Onko sinulla ystäviä kelle jutella ja joitakin jolla on kokemusta erosta?
Muista syödä hyvin, vaikka ruoka ei maistuisikaan ja liiku ulkona se helpotti oloani. Tuskaa oli kyllä liikkua kaupungilla kun kokoajan ajattelin että vastaantulija voisi olla mieheni uusi nainen, ymv. mutta sitten tuli päiviä että huomasin ajattelevani ihan muuta.
Kyllä se olo paranee mutta päivä kerrallaan.
Mullakin on henkinen kuolema meneillään. Pitäis herätä henkiin mutta tuntuu kuin omat viat ja omat synnit olisivat löytäneet minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää olko niin dramaattisia. Ajatelkaa että jotkut kuolivat ebolaan ja te vain märisette joidenkin miesten perässä. Ryhdistäytykää!!
Ap on ollu olemassa jo vuonna 2005? Vaaaaau.
Alue: Aihe vapaa
ensin sitä laskee tunteja siitä kun toinen lopullisesti lähti. Sitten päiviä, viikkoja, kuukausia. Vuosi on joku raja mistä alkaa kirkastua asiat. Sitten se uusi elämä alkaa voittaa ja tulee oikeasti sellainen olo että minä OLEN vahva, ja minulla on vielä elämää edessä.
Siihen asti ei kai auta kuin että yrittää olla jäämättä sinne kotiin kokonaan. Joka päivä vaihtaa muut kuin pyjaman päälle. Yrittää laittaa ruokaa. Yrittää vastata kun joku on soittanut. Se on tosi tärkeää. Muistaa ettei sano kaikille että joo hyvin tässä menee. Ne pian luulee että olet ok.
Yritä käydä aina välillä lasten kanssa mummulassa hoidossa, muutama päivä äidin ruuissa ja muissa maisemissa auttaa taas vähäksi aikaa.