Onko miehesi isänä sitä mitä odotit?

Mieheni on lapsellemme rakastava ja huolehtiva isä. Olen miehestäni ja lapsestani todella onnellinen.

en edes uskaltanut toivoa näin hyvää miestä, onneksi hänet sain!

surullisia tapauksia,esim. mies ei voi jäädä lapsen kanssa edes kauppareissun ajaksi kahdestaan saati että ystäväni pääsisi johonkin harrastamaan.

Lapsia on nyt 2 ja mies on hyvä isä.

tai no ehkä isänä nimenomaan oli hyvä eli hoiti kyllä lasta ja oli hyvin kiinnostunut siitä. Toisaalta hoitaminen meni ylihuolehtimisen puolelle, kontrolloi ja pelkäsi kaikkea jonkin verran, ei osannut toimia yksin eli äiti juoksi apurina



parisuhdetta ei sitten hoitanut yhtään, minä en olisi saanut juurikaan liikkua kodin ulkopuolelle, kodinhoidosta ei ottanut alkeellisintakaan vastuuta, seksi ei kiinnostanut jne.



nyt yli vuoden jälkeen homma toimii tasavertaisesti.. Ja minullakin oli odotukset todella korkealla miehen suhteen, yritin puhua ja keskustella asioista, mutta ehkä sitä todellista keskustelua ei koskaan ollut, mies yllättyi vauvan hoidon raskaudesta (ei kóskaan ymmärtänyt, että voi ola väsyttävää herätä monta kertaa yössä ja hoitaa lasta ylipäätään +opiskella)

Vaan aivan käsittämättömän hyvä ja huolehtiva isä. :))

[color=red]♥♥!!!!!!!!!!!!!!

Huolehtii lapsista vallan yhdenvertaisesti minun kanssa sonniiiiiiihana

Odotukset on korkealla. Keväällä totuus paljastuu.

On ihan hassuna poikaan ja tykkää touhuta sen kanssa aikansa (kunnes kyllästyy <- niiiin miehinen piirre). Osallistuu hoitoon täysipainoisesti.

vaan paljon, paljon enemmän ;D

hän hoitaa vauvaa enemmän kuin minä ja rakastaa sitä hulluna.



raskausaikana olin lähes varma, ettei häntä kiinnosta koko lapsi paskan vertaa, onneksi olin väärässä, poika valtasi isän sydämen heti maailmaan tultuaan :)

Tasavertainen huoltaja.



Ps. Omasta lähipiiristä myös löytyy tapauksia, jossa esim. äidin pitää lähestulkoon anoa kirjallisesti viikkoja ennen " vapaata" . Ja kuitenkin urputetaan.

avomiehenä täysin onneton.

On. Välillä olen hieman mustasukkainenkin, kuinka lapset hänestä pitävät kuin hullu puurosta. Osaa leikkiä niin luontevasti.

Pääpiirteittäin on sellainen kuin olin ajatellutkin olevani. Miehelläni tulee kuitenkin outoja juttuja kasvatukseen sitä kautta että hänen isänsä ei ole ollut kuvioissa mukana hänen lapsuudessaan, mutta pappa on. Joissain kasvatukseen liittyvissä asioissa hän on todella todella vanhanaikainen, tyyliin lapset saa näkyä mutta ei kuulua. Varsinkin vieraiden ihmisten edessä vaatii lapsilta täydellistä pikkuaikuisen käytöstä. Itsekkään en mikään lepsu ole, mutta ymmärrän kuitenkin ettei pieni lapsi pysty aina hillitsemään tekemisiään kuin aikuinen. Jotenkin sellainen 50-luvun kumma kaiku on mieheni isyydessä.

Mä en odottanut mitään. Outoa? En siis ajatellut millään tavalla asiaa. En pohtinut enkä toivonut mitään, millainen mies olisi isänä.