Lue keskustelun säännöt.
Kaverin mies
09.11.2005 |
Olen pahassa tilanteessa.Tunnen voimakasta vetoa kaverin mieheen. Pahinta tässä on, että tunne taitaa olla molemmin puolinen. Päätellen ihan vaan siitä, että hän ei edes julkisella paikalla saanut pidettyä käsiään kurissa. Otin asian puheeksi ja hän sanoi minun provosoineen. En sitten kysynyt minkä hän provoksi tulkitsi, koska itse en ole mitään aloitetta tehnyt. En tosin ole kieltänytkään, torjunut ehkä hienotunteisesti mutta, missään nimessä en tyrkyttänyt itseäni.
Edellisestä tapaamisesta on jo kulunut aikaa monta viikkoa mutta, silti ajatukset harhailee. En tiedä uskallanko olla heidän kanssaan tekemisissä taas pitkään aikaan, mikä on tosin harmi koska meillä on tosi hauskaa yhdessä. Tarkoitan siis meitä kaikkia. Tai ehkä siinä se hauskuus piileekin, kun on seksuaalista jännitettä, niin tilanne on rento ja niin pois päin.
Mitä tässä nyt pitäis tehdä? Olla vaan niin kuin ei oliskaan, vai mitä?
Kommentit (10)
ettei sitten pilaa monen elämää omilla toilailuilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavan kerran kun tulee sua lääppimään.
Kärjistetty esimerkki, saako mies myös raiskata, jos nainen provosoi? Kyllä helvetti aikuisen ja vähän nuoremmankin miehen pitää kantaa vastuu teoistaan siinä missä naisenkin!!!!!
Joo ja miehellä on vastuu omista tekemisistään.
en tunne vetoa kaverini mieheen mutta olen huomannut hänen tuijottelevan kummallisesti aina välillä. Joskus hän ehdotteleekin kaksimielisiä jopa mieheni kuullen. En tunne häntä niin hyvin, että voisin tietää onko se hänen huumoriaan vai mitä.
AP:lle: pysy kovana, älä pilaa avioliittoasi ja ystävyyttäsi jonkun miehen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä en voi sietää että miesten kohdalla aina vedotaan siihen että " pojat ovat poikia" jne. kun puhutaan vakavista asioista.
Ja olen naimisissa.
ja jatkan vielä, että kuutosviestissäni sanoin KÄRJISTETYSTI, en viitannut ap:n alkuperäiseen viestiin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tää on jotenkin surkuhupaisa tilanne ja toisaalta tilanne jota pelkään. Nimittäin äitinä lähti aikoinaan tällaisen miehen mukaan. No olihan siinä paljon muutakin, eli oli hyvä asia kaikkien kannalta, että vanhempani erosivat. Mutta tilanne on vastaava. Lapsena vietimme monet vaput ja uudet vuodet nykyisen isäpuoleni perheen kanssa. Muistan eräänkin illan päätteeksi nähneeni melkoista imuttelua...
Tää kaverin mies taas on sellanen jota olen nuorempana ennen nykyisen vaimon löytymistä salaa kaukaa katsellut. Muistan tunteneeni pientä mustasukkaisuutta kun he alkoivat seukkaamaan =). Myöhemmin ollaan ystävystytty ja vähän vaikuttaa että jomkun tien päähän ollaan tulossa.
En todellakaan halua tehdä mitään tyhmää. En pilata ennen kaikkea ystävyyttä. Enkä omaa enkä heidän liittoaan.
Pitää vaan ilmeisesti pitää pää kylmänä ja kieltää jämäkämmin ensikerralla.
AP
, virittele lempeä ja kiihkoa siihen omaan avioliittoosi. Tehkää mahdollisuuksien mukaan sitä, mitä seurusteluaikana teitte. Parisuhdekurssi tai -leiri voisi piristää omaa suhdettanne.
Iskeäkö kaverin mies vai ei, siinäpä kysymys.