meilläpäin taas viikonlopulla ihan turha nuoren ihmisen itsemurha.

voin minäkin puhua vaikka ja kuinka paljon. mutta koska minun vallassani ei ole muuttaa asioita jotka " pilaavat" elämän, ei puhuminenkaan auta.

hän tekee vielä itsemurhan kun ei saa pelata koko ajan tietsikalla vaan joutuu tekemään kotitöitä. No, hän on avautunut. Riittääkö se siihen että itse teko jää tekemättä?

vaikka kuinka selitin, etten halua todellakaan kuullu tuollaisia, ja että on epäreilua uhkailla jos ei saa tahtoaan aina läpi, poika vaan jatkoi aikansa. Loppui se uhkailu kun uhmakin hellitti.



Kurjinta oli mun oma kauhean paha mieli, kun mun oma isä oli hirttänyt itsensä muutamaa vuotta aiemmin, ja mun poika tiesi sen, ja tiesi miten mua voi loukata pahiten, uhkaamalla tappaa itsensä.

Minut pysäytti muutama vuosi taaksepäin kun poikani ikätoveri surmasi itsensä....pojat olivat silloin seiskaluokkalaisia :(

Siihen asti olin jotenkin niin naiivi etten osannut ajatella tuon ikäisten edes miettivän itsemurhaa tms.

No, tulipahan silloin juteltua omien lasten kanssa asiasta todella perusteellisesti, jota tuskin muuten olisin huomannut/tajunnut tehdä.

tyttö/poikakaveri jättää, unetomuutta, masennusta, synkkä syksy ja talvi edessä, yksinäisyys. Nuoruudessani teki 2 nuorta (14 ja 16 v) itsemurhan,ja molemmat oli todella mukavia, hyvännäköisiä ja aktiivisia nuoria, kukaan ei olisi ikinä tiennyt että niillä on mitään " suruja" , järkytti kaikkia valtavasti. Ihmiset on niin erilaisia, se kannattaa muistaa kun täälläkin jotain vitsikästä ikävää toiselle vastaa. Mulla on lapset pitäneet mut hengissä, en usko että olisin muuten enää täällä.

Mielisairaalasta päässyt noin 40-vuotias mies teki itsemurhan. Äitini sanoi minulle (olin yläasteikäinen) :" Parempi että hullut tappaa itsensä niin ei muiden tarvitse pelätää niitä." Ja itse en todellakaan ole samaa mieltä.