esikuvani on löytynyt.

olen aina ollut uranainen. Haluan edetä urallani ja ihailen hyviä johtajia joiden toiminnasta saa uusia ideoita.



Aloitin läskettäin uudessa työpaikassa jossa työskentelee yli 150

ihmistä. En ollut tavannut tulevaa pomoani, mutta olin kuullut uusilta työtovereilta juttuja " pomosta" .



Olin ihmeissäni miten esimiesasemassa oleva voi nauttia niin suurta

positiivista kunnioitusta.



Tiesin yksikössäni tapahtuneen todella työnjohdollisesti inhottavia

asioita, uusi omistaja, tehostus vaatimukset, yt- neuvottelut, irtisanomisia jne.



silti kaikki nämä asiat toteuttanut " pomo" oli kaikkien suosiossa.



käytyäni ensimmäisen keskutelun pomon kanssa ja nähneeni

miten hän hoiti hankalat asiat ilman minkään laista tunnepeliä ja täysin asiallisesti ja määrä tietoisesti päämääräänsä päästen, ja vaikka tiesin tehneeni suuren virheen olin silti poistunut tilaisuudesta

todella hyvän työn tehneenä jonka työtä piti vain hiukan muotoilla

uudelleen. siis onnistuneena epäonnistujana.



Tiesin täsmälleen mitä seuraavalla kerralla tekemällä toisin

työni olisi täydellinen.



tiesin, että tämä on oikeuden mukainen johtaja joka pystyy

tekemään täysin ammattimaisia päätöksiä joiden oikeutukseen voi luottaa. niin hyvässä kuin pahassa.



en tiedä itse asiassa mitä yritän sanoa, mutta

mutta olen löytänyt esikuvani jolta haluan oppia.



eikä kyseessä ole todellakaan mikään " pomo" fetissi.





unohtakaa koko juttu.