Olitko yläasteella nörtti vai suosittu?Ja onko sinusta nyt tullut menestyvä bisnesnainen vai tavan duunari?

Nyt olen sentään hoikka ja nätti, mutta luuseri kotiäiti. Että ei musta mitään tullu.

Nyt olen kunnollinen perheenäiti ja yrittäjä. =)

Olen pärjännyt paremmin kuin moni koulukaverini. Hyvä ja mukava työpaikka, mies ja lapsia, ei alkoholiongelmaa.

Hoitoalalla

Hain keskiasteelle hoitoalalle, mutta en päässyt joten ajauduin yliopistoon. Nykyään olen ihan hyvässä työpaikassa (IT ala), mutta mikään uraäiti tai bisnesnainen en ole.

Bisnesnaista minusta ei tullut (enkä koskaan sellaiselle alalle olisi halunnutkaan), mutta korkeasti koulutettu kumminkin ja oman hyvän paikkansa työelämässä löytänyt.

Nyt minulla on yliopistokoulutus ja olen menestynyt ehkä paremmin kuin useammat luokallani. Naimisissa olen, joten en tiedä millainen suosio nyt olisi miesten keskuudessa. Enkä kyllä sitä välitä kokeillakaan. Mulla on ihana mies!

- hyvä jos sanoja sain suustani. Sama jatkui lukiossa. Sen jälkeen pakkelia naamaan, piilarit ja eikun baanalle. Paljon sain huomiota osakseni miehiltä ja naisetkin kehuívat minua mukavaksi (missä vain ihmisiin tutustuin).



Elin nuoruutta, nautin jännästä elämästä jatko-opintojen ohessa. Olisin voinut hyvin päätyä vaikka minne myös työni puolesta mutta...



Elämäni mies astui kuvioihin 8 vuotta sitten ja se oli menoa. Nyt kaksi suloista lasta, monen mielestä kadehtittava elämä ja ihana, turvallinen työ kutsumusammatissa joka ei nyt mikään perusduuni ole muttei mikään korkeapalkkainenkaan.



Olen tyytyväinen ja kehtaisin esitellä itseni ja elämäni kaikille koulukiusaajilleni.

En kuulunut suosittujen sisäpiiriinkään, mutta olin hyvää pataa heidän kanssaan kuitenkin.



Aikuisena olen ollut power suit:issa kuljeskeleva businessnainenkin, mutta suurimman osan aikaa ailahtelen ikuisen opiskelijan, erilaisten päähänpistoprojektien ja kotirouvuuden välillä.



Niin että ehkä en ollut mitään eikä minusta tullut mitään, mutta kivaa on ollut! :)

ruma ja lihava ja kummalliset vaatteet. sittemmin kaunistunut ja hoikistunut huomattavasti:) oli kiva nähdä vanha kiusaaja kaupan kassalla lidlissä;) en nyt sanoisi olevani mikään menevä bisnes nainen mutta oma firma on ja teen rakastamaani työtä eläinten parissa.

Ja nykyään olen ns. bisnesnainen paitsi ehkä ulkoisesti maija meikäläinen. Joka tapauksessa palkkapussi aika iso ja esimiestehtävissä teollisuudessa.

Yläasteella olin ujo, ruma, hontelo, pitkä rillipää, kotityttö. Ei mikään kiusattu muttei liioin suosittukaan. Koulu sujui hyvin, poikaystäviä ei ollut, mutta poikia kavereina kylläkin.



Parikymppisenä tilanne muuttui aika nopeasti. Olinkin kaunis ja miesten mieleen ulkonäön ja persoonallisuuden puolesta. (Ei ollut ns. kauniin naisen ongelmia, että olisi liian tietoinen kauneudestaan ja siksi pelottava tai ylpeä.) Paljon on tullut lähestymis- ja iskuyrityksiä ja monet ovat kehuneet kauniiksi.



Nyt olen ammatillisesti suht. koht. menestyvä (kaikki on suhteellista), onnellisesti naimisissa menestyvän, mukavan ja mukavannäköisen miehen kanssa, ja lapsiakin on. Varmasti olen ns. menestyksen mittareilla pärjännyt paremmin kuin moni luokkatoverini.

erikoinen ja joukosta poikkeava, haukuttiin ulkonäköni vuoksi. " Kaikkien" mielestä olin ruma. En ollut oikein kumpaakaan, suosittu tai nörtti. Olin vaan täysin eri maailmassa kuin kaikki muut. Kavereita oli paljon, mutta ei ystäviä eikä mua kiinnostanut viettää aikaa heidän kanssaan.



Lukiossa olin outolintu ja nörtähtävä ;P mutta kaltaisteni seurassa taidelukiossa. Edelleen minua pidettiin rumana.



Isompana olen edelleen outo ja erikoinen, mutta osaan valita seurani niin etten tunne olevani niin omituinen. Lukion jälkeen yhtäkkiä minua ei pidetty enää rumana vaan kauniina, en tiedä miksi kun ei mikään minussa muuttunut.



Koulussa oli hyvät todistukset, mutta opiskelu ei kiinnostanut. Minun oletettiin kirjoittavan kaikki mahdolliset laudaturit ja pyrkivän joko yliopistoon tai näyttelijäksi. En tehnyt kumpaakaan ja useimpien mielestä valitsin alisuoriutujan jatko-opinnot.





Nykyisin tunnen olevani omituinen kotiäiti, jolla on kriisi kun ei saa mitään aikaan olosuhteiden pakosta. En voi mennä töihin, kun kuopus vaatii sairautensa vuoksi jatkuvaa hoitoa.

Sairaanhoitoalalle, kahden lapsen äidiksi ja tavallisen näköiseksi(lue kulahtaneeksi...) päädyin..



No kyllä nuo vanhat koulukaverit vielä on tunnistaneet..

Lukiossa parhaat kaverit olivat kauniita ja suosittuja, mutta en lue itseäni sellaiseksi: biletettiin kyllä armottomasti ja särkyihän niitä sydämiä ympäriltä. Siitä yliopistoon ja työelämään, ylempi toimihenkilö olen IT-alalla.

Kiusaamisen takia minusta tuli jännittäjä ja änkyttäjä.



Sittemmin olen mennyt naimisiin, saanut lapsen ja muuttanut ulkomaille. Minulla on korkeakoulututkinto. Toimin ammatissa, jossa vaaditaan vahvaa kommunikointikykyä ja esiintymistaitoa.



Olen tyytyväinen elämääni.