Miksi olet miehesi kanssa?

Hän on minulle se juuri oikea ja ainoa toinen puolikas. =)

En ole koskaan ollut onnellisempi kuin hänen kanssaan.

Rakastuin hänen älyynsä, sosiaalisuuteensa, aloitekykyynsä ja aktiivisuuteensa ja tietysti siihen, että seksi toimii loistavasti!

missäs ne kaikki Suomen eroavat pariskunnat ovat (yli 50% avioliitoista), kun tällä palstalla ollaan noin auvoisia??

Ja rakastankin. Enkä usko, että olisin tämän onnellisempi kenenkään toisen kanssa. Ja onhan yhteisiä vuosiakin jo yli 17, sekin yhdistää.

Hän on yksinkertaisesti minulle se täydellinen=)

Minä en ainakaan voisi olla samoista syistä miehen kanssa kuin nro.6.. Kutoselle siis; mies palvoo sinua, palvotko sinä häntä?

Minä rakastan miestäni, mukavaa että te muutkin.. =)



T: Ap

joskus ehkä rakastin. en tiedä varmaksi. liittomme oli " sovittu" eikä

niin nuorena oikein osannut odottaa koko rakkauden tunnetta.

nykyään vain olemme väleissä.



kaikille eroamisen mahdollisuutta ei ole, tai ainakaan kohtullisella

tuskalla.

en palvo, mutta riittää että hän tekee niin.



uskaltaisinpa väittää, että liittomme on vankemmalla pohjilla kuin näiden ennemmistö-hymisijöiden (ja olisi mielenkiintoista kuulla, mit1 hymisijöiden miehet sanoisivat.... joo joo, tiedetään tiedetään.....)



Kukapa olisi arvannut, että noin moni ihmisen elää täydellisessä suhteessa.

Olen ollu 24 vuotta naimisissa, 5 viikon tuttavuuden jälkeen. Se ja minä ollaan yhdessä täydellinen ihminen, ja me annetaan toistemme olla sellasia kun ollaan, ja vapaa aikoja ei vietetä yhdessä, kumpikin tekee mitä lystää. Me ihaillaan kaikkea toisissamme, ja toivotaan että saatais vielä joskus olla kaksisteenkin, kun lapsi lauma on lähteny kotoa.

tottumus kai eniten ratkasee. Välitän, arvostan ja rakastankin mut tunteet on kylmennyt aika tavalla.

Miten ne liittyvät toisiinsa?

Viimeksi eilen tunsin itseni niin onnelliseksi, kun mieheni puhui eräästä asiasta. Jälleen tajusin, miten hyvä mies minulla on ja miten hyvän isä hän on lapsilleen. :)

Ei kai se nyt vielä kovin ihme ole jos muutama ihminen sanoo rakastavansa puolisoaan. Ihmeellisiä aikoja elämme. Eikö se ole enemmänkin päivittelyn arvoista, jos ei rakasta puolisoaan?



Niin, miksi minä sitten olen mieheni kanssa? Mikähän syy olisi tärkein?

No siksi, että rakastan häntä, hän rakastaa minua. Olen onnelinen hänen kanssaan. Meillä on mukavaa yhdessä. Olemme päättäneet rakastaa toisiamme myös vaikein päivinä. Elämä on yhdessä tuevllisempaa ja helpompaa. Asiat voi jakaa. Mieheni on paras ystäväni, vaikka tietysti muitakin ystäviä ja kavereita on.

Yritimme olla erossa muutaman vuoden, muttemme sitten voineet.



Ja 10: ei kai tähän vastaa eronneet. Tähän vastaavat vain ne, jotka ovat miehensä kanssa (kysymys kuului niin).



Sitäpaitsi rakkaudesta huolimatta elämään kuuluu arki ja ristiriidat.



En olisi mieheni kanssa ellen rakastaisi häntä.

Tai syyn tiedän miksi yhdessä ollaan, enemmän rahaa, laskuja ei tarvi maksaa yksin. mielelläni ne tosin yksin hoitaisin jos mies ymmärtäis häipyä.

emme rakasta toisiamme.

ollaan ehkä vain lasten takia yhdessä

Mies petti ja minä päätin sen niellä ihan lasten takia. Rakkaus kyllä kuoli siinä rytäkässä.

On niin paljon helpompaa kuitenkin jatkaa yhdessä, taloudellinen puoli turvatumpi ja mies ajattelee aina mainettaan. Niin, tärkeintähän on että kulissit säilyy...



On meillä hyviäkin hetkiä ja seksi sujuu suht' hyvin silloin harvoin kun sitä on. Nämä hetket kai sitten jaksavat kantaa niiden vaikeimpien aikojen yli. Olenkin vuosien varrella oppinut löytämään onnellisuuden lähteeni muualta kuin parisuhteesta (en nyt puhu pettämisestä), vaan harrastuksista, lapsista, kirjoista ja haavemaailmasta. Surullista sinänsä, sillä minä olen äärimmäisen hellyydenkipeä ja läheisriippuvainen. Tuntuu kuin tämä läheisyyden puute koko ajan söisi minua sisältäpäin, enkä silti itsekään osaa enää hakeutua mieheni lähelle.



Hänen kanssaan on turha puhua tästä, lyö leikiksi tai tuumaa: " taas on luettu niitä rakkausromaaneja..." Surullista, sillä muistan hyvin vielä sen miehen johon rakastuin ja sen tunteen minkä silloin joskus jaoimme. Mihin katoaa tahto rakastaa toista ja tehdä toiselle hyvää?

ja olemme sitoutuneet toisiimme ja rakastamaan toisiamme.

hän on hyvä mies, ja minulle se tärkein.

ja kaiken lisäksi seksi on mahtavaa=)mitä muuta voisikaan toivoa?