Asiaa isän ja pojan suhteesta!

Kuinka paljon poikalapsenne (miksei tytötkin) viettävät aikaa isän kanssa? Mitä tekevät? Onko heillä yhteisiä juttuja myös kahdestaan? Viekö isä harrastukseen? Haluaako olla mukana lapsen elämässä konkreettisesti, pyytämättä?



Tämä asia vaivaa minua oman poikani kohdalla, koska mieheni ei juuri koskaan osallistu poikani elämään konkreettisesti. Näin on ollut aina. Olen aikaisemmin ehdottanut, että hommaisivat jonkin yhteisen jutun, joka olisi ihan " miesten" välinen juttu, koska pojan kaikki kasvattajat ovat naisia. Ehdotus ei saanut koskaan tulta alleen, enkä toki voi aikuista pakottaa antamaan aikaansa lapselle. Meidän perheessä minä olen opettanut pojan pyöräilemään, hiihtämään, luistelemaan, uimaan ym. isä kävi kerran luistelemassa ja " siellä meni hermot" . Viime talvena tuli muutaman kerran jäälle, kun mentiin koko perheen voimin ja poika oli kyllä onnellinen kun sai pelata iskän kanssa jääkiekkoa. Nyt kun ei poika enää voi tulla naisten puolelle uimaan ( tammikuussa 8v), ei voida käydä uimassa, koska poika ei uskalla mennä miesten puolelle yksin, kun ei ole siellä koskaan ollut. Isä ei mene uimaan, koska ei pidä uimisesta. Ei, vaikka kuinka yritin pyytää, että menisivät pari kertaa pojan kanssa.



Päiväkodin ja koulun keskusteluihin ei ole kertaakaan tullut, enää en tosin edes pyydä, koska vastaus on aina sama: en jaksa kun on töissä niin rankkaa. Töissä on hänellä rankkaa se on totta, mutta harrastuksensa (oman) parissa voi yhtäkkiä työpäivän jälkeen hurauttaa vaikka 200km päähän. Mies on erittäin minä-keskeinen: jos minä puhun jostain asiasta, joka koskettaa vaikka itseäni, mies kääntää heti asian, " mutta minulla vasta on..." . Mies on ihan kiltti, ei juo ym., mutta ei myöskään kestä yhtään pojan kiukuttelua ja rankaisee liian rajusti ihan mitättömistäkin asioista. Pienempää sisarusta ei rankaise koskaan, pienempi on hyvin herttainen luonne, joka antaa aikuiselle paljon ja on aina hyvällä tuulella.



Työpaineita miehellä on aina, on ollut jo niin monta vuotta, että olen aivan loppu, koska stressaan itse hänen puolestaan. Olen hyvin surullinen poikani puolesta. Kesällä mies joskus vapaaehtoisesti pelasi futista pojan kanssa, kyllä oli poika innoisaan. Hyviä neuvoja kaipaan nyt! Tuntuu, että pojan lapsuusvuodet kuluvat, eikä isällä ole kohta kosketusta pienen pojan maailmaan: siitä mitä tämä pienessä mielessään miettii ja toivoo. Omat harrastukset ja yleensäkin omat jutut ovat miehen pääasioita, joihin kyllä kaipaa koko perheen tuen. Kyllä minun pitää, muuten en jaksa... Kauhean vaikeita asioita.



Onneksi teen epäsäännöllistä työät, joten miehen on pakko n. kerran viikossa hakea lapset pk:sta ja ip:stä. Samoin " joutuu" olemaan lasten kanssa viikonloppuisin, kun olen töissä. Pärjää ihan hyvin, joten taidosta ei ole kiinni. Miehen harrastus on ikävä kyllä samana päivänä kuin pojan, joten jos olen silloin töissä poika ei pääse harrastukseen, koska mies menee mieluummin itse: " koska täytyyhän minub harrastaa, muuten en jaksa" .



Kiitos jos jaksoit lukea. Toivon mielipiteitä ja ihan kokemuksia muiden isien suhteesta lapsiinsa.