Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa, olkaa niin ystävällisiä!! Miten saan haaveiluun taipuvaisen lapsen tekemään pyydetyt asia reippaasti?
21.11.2005 |
5-v tyttö ihan terävä, mutta välillä vaan erittäin " tyhjäpäisen" oloinen. Hermo menee aamuisin päikkyyn viedessä, kun saa _koko_ ajan toitottaa, että " laita vaatteet päälle" , " riisu vaatteet" , " reippaasti nyt" . Mitkään uhkaukset tai hoputtamiset eivät tehoa, vaan kun on riisunut pipon, jää ihmettelemään muitten touhuja tai muuten vaan tuijottamaan tyhjyyteen.
Koko ajan pitäisi totottaa, että mitä ollaan tekemässä, muuten unohtaa. Miten saan toimimaan reippaasti ja oma-alotteisesti, kun pyynnnöt, huudot tai mitkään ei tehoa.
Luulen, että tätä ongelmaa ei ole päivisin päiväkodissa, kun pukevat kavereittensa kanssa. Päinvastoin, kun olen hakenut joskus aikaisemmin, ja ovat tulossa vasta pihalle, seisovat kavereittensa kanssa jonon ensimmäisenä ja odottavat muiden pukemista.
Vinkkejä kiitos.
Kommentit (17)
Tämä on ihan selvä luonteenpiirre eikä sillä ole mitään tekemistä minkään nukkumisten ja nukkumatta jättämisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei suostu enää nukkumaan päiväunia, mutten oikein viitsi seitsemältäkään unille laittaa, kun sitten jää niin vähän yhteistä aikaa.
On tosin pitkän aikaa aamulla pöppörössä.
Ja en kyllä oikein viitsi viisivuotiasta auttaa, kun ensi vuonna pitäisi olla eskarissa ja joka tapauksessa päiväkodissa ei enää auteta. (paitsi ehkä vaikeissa vetskareissa ja kengännauhoissa)
Ennakkoasenteeni on se, että ei karkkipäivä jää pitämättä, koska unohtaa kuitenkin mitä pitäisi tehdä.
Tuntuu siis kovalta rangaistukselta, koska karkkipäivä on vaan kerran viikossa.
vai et viitsi nyt auttaa, kun ensi vuonna pitää pärjätä omillaan?
No saman logiikan mukaan, et varmaan tee lapselle ruokaakaan, kun parinkymmenen vuoden kuluttua pitää osata jo itsekin tehdä!!
Mutta jos haluat aamut kaikille inhottaviksi, niin siitä vaan tappelua ja naputusta!
Minun hermoilla niin ei ainakaan tehdä... olen auttanut isompiakin lapsia pukeutumaan, että päästään ajoissa liikkeelle ja hyvillä mielin.
Nyt vanhimmat lapset jo koululaisia ja hyvin itsenäisiä touhuissaan! Joten et sinä sillä pukemisavulla lastasi " pilaa" !
Tosin jo 8-vuotias. Alan tulla siihen tuloksen että haaveilija mikä haaveilija, ei se siitä muutu. Onneksi nyt on jo sen verran iso, että osaa itse katsoa kelloa ja tajuaa aamuisin milloin on kiire. Viime vuosi (ekaluokka) oli kyllä aika tuskaista aamujen suhteen kun ei lapsella tuntunut olevan minkäänlaista ajantajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki se on ollut parempi lapsen kannalta ettei aamulla ole kiire, mutta kun lapsi kaikenlisäksi ei ole aamuihmisiä nin aamulla hän on h-i-d-a-s. " pitkästä" aamusta huolimatta ei meinannut ikinä ehtiä kouluun ajoissa.
ja äiti pelkää jo tulevaa ekaluokaa.. tuota tyttöä ei saa " koskaan" ajoissa vaatteisiin. Eikä auta vaikka kuinka paljon nukkuisi kun vaiva on sama keskellä päivääkin ja aina. Ei ole väsymystä meidän tytöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olenkä käyttänyt vaihtelevalla menestyksellä seuraavia keinoja:
1)auttanut pukemisessa. Aamut sujuvat nopeammin ja vähemmällä tappelulla MUTTA, vaikka sillä ei normaalilasta " pilata" , nytpä näyttääkin siltä, että minä autan vielä 8-vuotiastakin. Haaveilu voi olla merkki jostain muusta häiriöstä jolloin itsenäistyminen ei suju niin kuin pitäisi. TOisaalta jos on, asiaa ei auta vaikka miten vaatii itsenäisyyttä silloin kun toinen ei vain ole vielä valmis.
2) itse pukeminen sujuu paremmin, jos vaatteet on levitelty vuoteella/penkille tms PUKEMISJÄRJESTYKSEEN. Siinä on helppo edetä eikä osa keskittymiskyvystä huku siihen kun etsii sukkia pinon pohjalta ja näkee samalla jotain muuta kiinnostavaa...
3) aamut aikataulutetaan. Kun kerran matkaan pitää päästä tiettyyn kellonaikaan, se edellyttää, että vaatteet pitää olla päällä tiettyyn aikaan, aamiainen pitää olla syöty tiettyyn aikaan, ulkovaatteet päällä tiettyyn aikaan. Näistä ajoista huomautetaan vähän enne tyyliin " kello jon jo 15 yli, oletko jo pukenut?" ja sitten kun deadline koittaa eli " kello on 20 yli nyt pitäisi olla pukenut ja aloittaa aamiainen." Muutaman viikon jälkeen tämä alkaa toimia. Aikataulu pitää selittää etukäteen.
4) joskus on kokeiltu myös munakelloja jotka tekevät muistutuksen automaattisesti, mutta en itse jaksanut väännellä niitä käymään.
5) enkä voi väittää ettei joskus tulisi sorruttua siihen uhkailuun ja hoputtamiseen ja hätääntymiseen ja hermostumiseenkin. Se ei kuitenkaan käytännössä auta mitään, sillä haaveilija ei haaveile tahallaan, ja jos minä hermostun, hermostuu hänkin eikä pysty enää mihinkään. Hoputtaminen opettaa vain että hoputuksesta huolimatta aikaa on, kun joka aamuisesti härläyksestä huolimatta kuitenkin yleensä ehditään kouluun...
Pari juttua, jotka meillä ainakin joskus tehoavat:
- Pukemiskilpailu. Alkoi isän kanssa riisumis- ja pyjamanpukemiskilpailuilla, ja on laajennettu muuhunkin pukeutumiseen. Kumpi voittaa? Vetoaa lapsen kilpailuviettiin, matkan varrella vitsailua ja naureskelua niin on mukavaa. Sanomattakin on selvää, että poika voittaa käytännöllisesti katsoen aina. Joskus otetaan aikaa kännykän sekuntikellolla, ja siitäkin poika tykkää. Valtaisaa kehumista, kun on reipas.
- Kiristäminen/lahjonta. Puepa reippaasti päälle, niin saat Muumi-purkan suuhun matkalle. Puepa päälle, ennen ei voi katsoa lastenohjelmia telkkarista. Reipasta pukemista, niin lähdetään puistoon/kauppaan/kaupungille tms. Tehoaa paremmin vapaapäivinä, kun on enemmän millä lahjoo.
- Kerran liikuntakerhosta tullessa moitiskelin poikaa siitä, että muut lapset olivat jo pukeneet ja lähteneet eikä meidän vintiöllä ollut edes sukkia jalassa. Lapsi rupesi selvästi miettimään, ja on mielestäni sen jälkeen pukenut reippaammin. Eli kilpailuvietti auttaa tässäkin, tai se että ei halua jäädä muita huonommaksi.
Olen pyrkinyt olemaan auttamatta, sillä ainakin meidän lapsi on luonnostaan sen verran mukavuudenhaluinen, että jättää sitten koko homman aikuisen niskoille. Eivätkä nuo aikaiset nukkumaanmenot ja heräämiset auta tässä asiassa, vaikka tietysti lapsen täytyy saada tarpeeksi unta ja aamut ovat toki mukavampia, kun ei ole mieletön kiire. Pukeutumisnopeuteen niillä ei ole mielestäni mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
auttoi silloin kun en oikein aamu-unisena jaksanut olla reipas. Kuitenkaan enää 7-8-vuotiaana aamutoimet eivät enää tuottaneet mitään ongelmia.
Minä auttaisin pientä lasta nalkuttamisen sijaan. Jäkätyksestä tulee vain huonolle tuulelle ja paha mieli molemmille.
40 min ennen lähtöä herätys, tv päälle disney channel, ja voileipä+maito tarjottimella viereen. 15 min ennen läht. wc ja vatteet päälle, telkkaria saa katsoa jos ehtii pukea ripeesti vielä 5min. Tosi hidas 7 v. poika muuten, mutta disney kanavalla ihmellinen taikavoima. Aamut ovat mukavia ja stressittömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niitä katsomaan unohtuu niin että jää pukemati ja syömäti vaikka kuinka muistuttaisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttö kyllä osaa pukea jne, on kotihoidossa eli aamulla ei ole kiire mihinkään. Mutta tuntuu olevan parantumaton haaveilija :) Eilen illalla iltasuihkun jälkeen isänsä kantoi hänet vaatekaapin avonaisen oven eteen ja pyysi pukemaan yöpaidan. Jonkin ajan kuluttua meni katsomaan, ja tyttö istui saman kaapin edessä lukemassa kirjaa - ilman yöpaitaa. Kysyttäessä vastasi, että oli unohtanut...
Pitkin päivää tulee vastaavia tilanteita eteen ja välillä ärsyttää, kun tietää, että tyttö osaa ko. jutut loistavasti tehdä (esim. pukea). Helposti alkaa syytellä laiskuudesta tms. vaikka oikeasti kyse ei ole siitä. Siis että laiskuuttaan ei vaikka pukisi - lapsi ei vaan ihan oikeasti muista... Muutenkin tuntuu elävän " omassa maailmassaan" (joo, ei mikään autisti, vaan pikemminkin niin rikas mielikuvitus), joka ei noudata normaalia aikaa :)
Mutta vastavuoroisesti tällä lapsella on tosiaan ihanan rikas mielikuvitus, mahtavia tarinoita, silmät näkemään kaikki metsän menninkäiset ja herkkä sydän vaistoamaan toisten tunteet. Minulla on esikoinen, joka on hirvittävän tarkka ajasta, oikeista vaatteista jne. mutta joka taas vastavuoroisesti on vähän tosikko. Enkä toki väitä, että nämä asiat liittyvät toisiinsa, mutta minua on auttanut hirveästi ihan vain sen hyväksyminen, että tämä kuopus nyt ei kellosta tai muusta välitä, mutta osaa sitten ihan toisenlaisia asioita!
Mitään vinkkiä noihin aamuihin en sen enempää osaa antaa. Meillä on auttanut, että lapsi itse saa tietyissä rajoissa valita vaatteensa jo edellisenä iltana, kaikki pipoa ja hanskoja myöten on todella illalla laitetty valmiiksi. Tietty " kiire" on myös auttanut, eli niinä aamuina, kun ollaan lähdössä johonkin, pukeminen sujuu hitusen paremmin - ilmeisesti siksi, että tyttö tietää, ettei silloin kuitenkaan ole aikaa leikkiä tms. Mutta todellinen kova kiire pistää hänet ihan lukkoon, tuntuu, että ei enää muista, mitä pitää pukea jne. Auttaa hän ei anna, varmaan auttaisin, jos antaisi. Joskus, kun oikeasti on kiire, olen lopulta itse lähtenyt pihalle ja käskenyt vain sulkea oven takanaan. Aika äkkiä on tyttö tullut pihalle ja yleensä puettuna... Mutta tämä ei varmaan toimi jatkuvasti, hätätilanteissa meillä. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä - itse uskon, että omasta tytöstäni ei koskaan tule mitään kovin kellontarkkaa :)
Kun sanoo, että pue, ottaa esim paidan käteensää, sitten näkee kengän ja alkaa katseleen kenkää ja leikkiin sen nauhoilla jne.
Sanoo monesti itsekin, että unohtaa aina kaiken.
Tosi raivostuttavaa, mutta raivostuttavisna varmaan se, että itse tuskastuu ja sen kiireenkin kehittää.
Jos silmissä tyhjä katse, normaali puhe ei varmaankaan auta kun se ei tosiaan mene perille asti.
Ehkä palkitseminen/rankaiseminen voisi kotona auttaa? Esim. tarra paperille joka kerta kun pukee yhdestä sanomisesta koko vaatekerran, ja jos ei pue, niin joku örkkimerkki. Jos viikon lopussa enemmän tarroja kuin örkkimerkkejä saa pitää karkkipäivän, jos enemmän örkkimerkkejä, karkkipäivä (tai joku muu mieleinen, usein toistuva juttu) peruuntuu.