Jos esim. kahden lapsen äiti sanoo, että EI ENÄÄ YHTÄÄN LASTA

Kai ne klipsit saa pois sieltä,

mut mulle sanottiin ettei sitä lähdetä tekemään vaan jos lapsia haluaa lisää, tehdään se hedelmöityshoidoin omaan laskuun..

toimenpide, jonka purku on epävarmaa. Olisi kovin epäkäytännöllistä, jos sen saisi esim 23-vuotiaana kevein perustein. Nytkin monet reilusti yli 30vuotiaina ovat halunneet purkaa jo tehdyn sterilisoinnin.



Päätös haluta olla lapseton koko loppuelämän ajan on mielestäni erilainen kuin päätös haluta lapsia. Mielipiteet voivat vaihtua vuosien myötä. Tunnen hyvin monta naista, jotka ovat yhtäkkiä noin 35-vuotiaina sittenkin halunneet lapsia. Siihen saakka he ovat kieltäneet jyrkästi koskaan lapsia haluavansa. Päätös on tullut siinä vaiheessa, kun he ovat ajatelleet, että jos nyt kuitenkin...



Tietysti on myös monia, jotka ovat olleet varmoja asiasta jo lapsena ja hyvä näin.



Minun mielipiteeni ovat monissa asioissa muuttuneet tähän 32v mennessä - ja vieläpä moneen kertaan. Ihmettelisin, jos ne vastedeskään tulevat olemaan hautaan asti kestäviä. Se ei kerro siitä, että olisin kovin kypsymätön, vaan siitä, että ihmiselo on kuitenkin melko yllätyksellistä. Sattuma voi heittää kohdalle asioita ja tapahtumia, jotka muuttavat mielen. Asiassa kuin asiassa.

Usein on tuntunut siltä, että haluan lapsia vasta " joskus" sitten tosi, tosi, tosi pitkän ajan päästä.

Hitto kun ärsyttää sun kaltaiset ihmiset. Ootko ajatellut että ehkä kaikki ihmiset eivät ole kaltaisiasi jahkaajia??? Joillekin elämässä on asiat selviä ja jos esim sterilisaation tekee, hän on yleensä vankkumaton muissakin päätöksissään. Itselle se on tehty enkä sitä sen jälkeen ole jahkaillut. Jos ero tulee, tulkoon, jos uusi mies tulee niin mitä sitten? Sitten vaan pitää miehelle selittää että lapset tehty minun tapauksessani tehty ja jos hän niitä haluaa, pitää vaihtaa naista. Elämä on aika helppoa kun vaan ei jahkaile!

Vierailija:

Tavallisia ihmisiä mekin ollaan. :)

Kysymys äideille: Oletteko aina tienneet haluavanne lapsia?

Minulla on 3 hyvää ystäväpariskuntaa jotka eivät halua ollenkaan lapsia. Minä taas olen aina tiennyt haluavani lapsia ja sainkin 2 ihanaa poikaa. Nyt tehty sterilisaatio, ja se oli hyvä ratkaisu ainakin meille. Toki aina on niitä jotka arvostelee toisten ratkaisuja mutta pitää muistaa etä me kaikki elämme omaa elämää, toisten ratkaisut ei meille kuulu.

Ei sinne kyllä niin vaan ängetä sinne sterilisaatioon, kyllä minun piireissäni ihmiset ainakin on todella tarkkaan miettineet asian ja ne jotka vähänkin ovat epäröineet, eivät ole sinne " ängenneet" . Mutta on myös eräs ystävä joka menee sterilisaatioon vaikka ei ole yhtään lasta ja häntäkin olen tukenut.

Jos lapseton tekee sterilisaation alle 35-vuotiaana, niin vähän ihmettelisin, mutta eihän se mulle kuulu. Toiset eivät halua lapsia. En minäkään nuorena halunnut missään tapauksessa, mutta vähän päälle kolmikymppisenä mieli muuttui jua nyt on pari lasta. En olisi nuorempana ollut valmiskaan. Olen kai ns hitaasti kypsyvää sorttia :-)

syvällä sisimmässäni ymmärtää. Kyse ei ole siitä, ettenkö hyväksyisi valintaa. Minulla on monta tuttua, jotka eivät koskaan halua saada lasta (osa jo sen ikäisiäkin ettei lapsia ole tosiaankaan tulossa). Minun mielestäni heidän valintansa on ihan ok. Joidenkin valintojen tiedän olevan aitoja valintoja, koska ovat esim tehneet abortteja (ihan monikossakin).



Mun on vaikea ymmärtää sitä, että joku abortoi täysin terveet kaksoset. Mutta EN ole hänen housuissaan (hameessaan) ja hänellä on/oli omat syynsä ratkaisuun. Koskaan en häntä tule siitä arvostelemaan. Hänen elämäntapansa takia (lyhytjänteinen, lievästi alkoholisoitunut, satunnainen huumeiden käyttäjä, muuttaa paikkakuntaa usein) käsitän kyllä, että hänen kohdallaan abortti JA siis todella: tietoinen lapsettomuus ON varmaan parempi/paras valinta.



Mutten SIITÄ HUOLIMATTA voi aivan täysin ymmärtää.



Mutta on tässä maailmassa paljon muitakin asioita, joita en voi ymmärtää, mutta voin antaa olla ja hyväksyä.

Kaikilla tuntemillani lapsettomilla naisilla ei ole noin ailahtelevaista elämää.

Jos kahden lapsen äiti sanoisi " ei enää lapsia" ja tekisi *abortin*, silloin moralisoisin. Mutta mitä hittoa se sterilisaatio mua koskettaa?

Ei vaivais sen enempää.

Mutta toki tuo 30-vuotiaan lapsettoman kohtalo mietityttää enemmän. Joskus kun vauvakuume voi iskeä myöhemmälläkin iällä.

(siskoni laskee vuosia jotta pääsisi sterilisaatioon)

Miksi ihmeessä siihen tarvitaan joku ihmeen lupa?!?

Joillain ne ajatuksen vaan muuttuu esim. tavatessaan uuden kumppanin tms. Ei tietysti kaikilla mutta siis joillain ja siksi on hyvä et on tuo ikäraja

Mielihän voi muuttua...

Avioerosta pääset pois mutta sterilisaatio on LOPULLINEN! ja voihan sitä siihen asti ehkäistä jotenkin muuten.

tietää mistä luopuu jos ei halua lisää lapsia..mutta tuttuni teki yhden lapsen jälkeen sterilisaation koska ei halunnut ja myöhemmin olisi halunnut.

Mutta jokainen tietää toisaalta haluaako edes lapsia. veljenikin tuossa ilmoitti vaimonsa kanssa etteivät koskaan halua lapsia ja kunnioitan heidän mielipidettään.

voi vaikka muuttua. :) Alle kolmekymppinenhän on ihan pentu vielä, kun ei kerran voi päättää edes sterilisaatiosta. Ei kai sellainen voi päättää vielä suuremmasta jutusta eli LAPSESTA!

Eikä näyttänyt kyllä katuvan sitä vaihdevuosienkaan aikana.

Kunnioitan hänen päätöstään. Jokainen saa päättää omasta

ruumiistaan.