Onko taaperomme jotenkin erikoinen kun osaa leikkiä nätisti

Mutta mitään nattaa tms. ei kyllä osaa vielä leikkiä. Sanoisin, että mikäli 1-vuotiaasi todella osaa nämä taidot, niin hän on varhaiskypsä. Yleensä yhteisleikki alkaa sujua vasta 3-vuotiaana ja sääntöleikit lähemmäs kouluikää :)

en huomannut mainita, että ei siis todellakaan leiki piilosta ja nattaa millään tarkoilla säännöillä vaan tarkoitin, että sellaista kuikkimista ja takaa ajoa roolit vaihtuen harrastetaan.

että kyse on vaan erilaisesta temperamentista kuin pihan muilla rämäpäillä.

2

ja kaikki muut lapset vie sitä ihan 6-0. Päiväkodista on sanottu, että olisi hyvä oppia vähän pitämään puoliaan...



Toinen vaihtoehto on, että todellisuus iskee vasta esim. 2-vuotiaana. Totuus on, että sosiaalisia taitoja oppii juuri noilla riistämisillä ja pikkuriidoilla.

Meillä lapset ovat myös leikkineet aina " kiltisti" , ja sehän on kummastuttanut kaikkia lähipiirimme ihmisiä enemmän kuin ne villit lapset. Meidän lapset eivät ole kauhean ujojakaan, mutta loukkaantuvat kovasti leikkiessään jos muut lapset käyttäytyvät epäreilusti, jolloin näiden lasten äidit päivittelevät ettei meidän lapset tule kyllä pärjäämään tässä maailmassa.



Onko tosiaan niin, että täytyisi opettaa jo pienestä asti pelaamaan epäreilusti?

Huomasin sen tänään kun oltiin kylässä. Alkuun oli tavaroista kiistelyä ja ns. vallan hakua, mutta muutaman tunnin päästä olivat jo ylimmät ystävykset.



Jos mukana on isompi lapsi niin hän tavallaan ohjaa leikkiä ja silloin pienemmätkin menevät mukaan ilman nahisteluja.

en koe lastani villiksi vaikka hän osaa pitää puoliaan. On päivähoidossa ja siellä toimii viidakon laki. Jos et osaa ottaa tavaraa takaisin jos joku otti sen kädestä niin sitten olet ilman. Ja on ihan normaalia (eli ei villin lapsen toimintaa) riidellä leluista ym. Se on useilla yksi vaihe ja menee ohi kun ikää tulee mittariin. Toiset rauhallisemmat ja arat eivät näin toimi. (mm. esikoiseni)

Ärsyttää kun häntä sitten päivitellään, että eikö osaa pitää puoliaan jne jos ei lähde epäreiluun peliin mukaan.

On se kumma jos toiset huomioon ottavien pitäisi jotenkin muuttua ja jyrät saa jyrätä rauhassa!

1-2 -vuotiaanne osaavat ottaa toiset huomioon! Eihän sen ikäisellä ole mitenkään niin pitkälle kehittyneet sosiaaliset taidot... Luonto on hoitanut tämän asian niin, että näillä nahisteluillaan lapset OPETTELEVAT ottamaan toisiaan huomioon... Lelujen kädestä ottamisen ja muun avulla oppii tietämään miltä se tuntuu ja miten tilanteista selvitään. Aikuisen tehtävä ei ole sallia käytöstä vaan opastaa miten näistä selvitään.



Tää on yhtä hyvä juttu kun se kun kaverini väitti, että hänen 3-vuotiaansa ei tule olemaan mustasukkainen tulevalle pikkusiskolle tai -veljelle, koska sanoo jo nyt rakastavansa vauvaa. Voi hyvänen aika, ei 3-vuotias pysty mitenkään arvaamaan mitä tunteita se herättää hänessä kun vauva tuleekin taloon...

Mielestäni kyse ei nyt ollutkaan pohjimmiltaan siitä, että osaavatko pienet oikeasti ottaa toiset huomioon vai LEIKISTI.

Vaan siitä miten aikuiset toimivat, onko omituista olla ns " kiltti" lapsi, tuleeko kaikille " riistämis" vaihetta jne.

kun toinen jää vaan hoo moilasena seisomaan, kun lelut viedään kädestä. Itse ei koskaan vie muilta, vaan päinvastoin menee näyttämään ja antamaan muille omia lelujaan. Ja sitten muut lapset viilettävät ympäriinsä meidän lapsen lelut käsissään... En oo kyllä yhtään ylpeä lapseni kiltteydestä, vaan päinvastoin harmittaa, vaikka tietenkään se mitä lapsi nyt on, ei vielä kerro mitään siitä millainen hän tulee olemaan isona.



Onneksi on sisarus tulossa, pääsevät harjoittelemaan puolensa pitämistä toistensa kanssa.

Mutta toisaalta kyse voi olla arkuudesta tai sitten ihan " varhaiskypsyydestä" .

kyllä se rilahtaa vähän ennen ku täyttää kaksi vuotta!