Lue keskustelun säännöt.
Juuret vai siivet?
30.10.2005 |
Olemme kotoisin pohjanmaalta " käpykylästä" opiskelemaan lähdimme treelle ja täällä olemme vieläkin, perhe on perustettu ja vakityöt on. Viihdymme täällä hyvin, kaverit ja harrastukset on täällä. Työmahdollisuudet hyvät myös vaihteluun. Suku on kumminkin pohjanmaalla, ja viime aikoina (lapsen syntymän myötä) on veri alkanut vetämään sinnepäin. Toisaalta, täällä treella olemme siis tosi hyvin viihtyneet ja tämä tuntuu todella jo kodilta. Täällä on " elämää" , hyvät julkiset yhteydet, työpaikkoja yms. Toisaalta asunnot on kalliita, tonttien hinnat järkyttäviä. Pohjanmaalta saisimme rivarikolmiomme hinnalla kelpo omakotitalon, suku olisi lähellä. Mutta toisaalta, olisiko siellä enää ketään kavereita, suurin osa kun on lähtenyt töiden perässä muualle. Työpaikat ovat kiven alla, julkiset kulkuyhteydet surkeat jne. Tottuisiko pitkiin välimatkoihin enää näin monen vuoden jälkeen? Olisiko elämä liian " tylsää" sitten siellä " halvassa omakotitalossa" ? rupeaisiko sukulaiset tympimään kun useammin näkisi? Mitä jos teemme suuren päätöksen ja muutamme sinne, mutta veri vetäisikin takaisin tampereelle? toisaalta olemme vielä nuoria mutta päätöksen haluaisin tehdä ennenkuin lapsi aloittaa koulun. Olen nuoresta asti halunnut elämääni pysyvyyttä, mitkään jatkuvat muutot ja vaihtelut eivät ole mua varten. Eli en ole innostunut mistään " asutaan pari vuotta siellä ja sitten täällä ja vaikka tuolla, että saadaan kokemusta"
Kommentit (7)
Teillä on hyvä elämä nyt siellä Tampereella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etenkin jos työtilanne ja sosiaaliset ympyrät muuton jälkeen mietityttävät.
Molemmissa on selvästi puolensa. Mitä mieltä miehesi on? Löytyisikö " käpykylästänne" töitä molemmille? Arvostatteko enemmän omaa pysyvää kotia ja rauhaa, vai niitä menemisen ja tekemisen mahdollisuuksia, joita Tampere tarjoaa. Entäpä lapset, onko löytyisikö heille ystäviä ja tekemistä/harrastuksia kotipaikkakunnaltanne?
Itse en osaa kuvitellakaan muuttoa pk-seudulta pois. Täällä kun olen koko ikäni asunut. Espookin tuntui Suurelta Tuntemattomalta, kun H:gissä olen melkein aina asunut ;).
Meilä kuitnekin perheet ja lähimmät sukulaiset täällä, kuin myös ystävät.
Mutta toisaalta jos olette jo hyvin asettuneet Tampereelle ja teillä on elämä siellä, niin miksi turhaan lähteä takaisin. Saattaisikin olla pettymys, koska aikahan aina kultaa muistot, eikä kotiseutu sitten välttämättä tuntuisikaan niin auvoisalta ;).
Mitä mieltä miehesi on?
Asuisitte Tampereella ja viettäsitte lomat kotiseudulla. Sillälailla saisitte yhdistettyä kummankin asuinpaikan edut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä ole mikään kerran elämässä tilaisuus. Tarkoitan, että jos nyt muuttaisitte takaisin kotikylään ja antaisitte sille ajatukselle vaikka pari vuotta. Sitten, jos ei elämä ole paremmalla mallilla kuin nyt, palaatte sinne Tampereelle.
En ole ihminen joka nauttisi muuttamisesta tai muutoksista, mutta olen elämäni aikana oppinut, että aina on vaihtoehto. Teillä nyt se, muutetaanko vai ei? Jos muutatte, ja elämä ei jostain syystä tunnu kuitenkaan niin hyvältä kun voisi, taas teillä on vaihtoehto: muuttaako takaisin Tampereelle vai ei? Se on aika ihanaa, sitten kun sen oivaltaa, tajuta että vaihtoehtoja on. Ja - mikä parasta- näin eläen, ei tarvitse kiikkustuolissa harmitella niitä päätöksiä mitä ei tehnyt.
Jos olisin sinä, kokeilisin paluuta kotiseudulle. Lapsillekin hyvä tietää mistä vanhemmat ovat kotoisin.
Tsemppiä!
perheeni teki juuri näin että muutti kotiseudulleen ja hetkeäkään ei olla kaduttu. Ihana oma rauha vaikka asutaan maalla kirkokylässä..