Äkkilähtö

Meidän lähimmässä naapurissa on maitotila, jota hoitaa ihana 50-kymppinen pariskunta. Ihania ihmisiä joiden kanssa olemme joka päivä tekemisissä, jos ei muuten niin ainakin postilaatikossa yhtä aikaa päivän antia noutamassa.



Viime tiistaina naapurin rouva oli normaaleilla aamutöillään navetassa, kun alkoi tuntea voimakasta vatsakipua. Kipu tuli niin äkillisenä ja niin voimakkaana, että hän hälytti miehensä apuun, jotta pääsee lääkäriin. Mies kuljetti vaimonsa lähimpään terveyskeskukseen ja sieltä edelleen sairaalaan päivystykseen.



Tutkimusten jälkeen lääkäri päätti, että heti seuraavana päivänä rouva leikataan. Vatsa aukaisitiin ja neulottiin saman tien takaisin kiinni. Kaikki sisäelimet olivat täysi syöpäkasvaimen saartamia eikä mitään ollut tehtävissä. Suuriin tuskiin annettiin morfiinia eikä mitään toivoa toipumisesta.



Eilen lauantaina rakas naapurintätimme muutti ajasta ikuisuuteen. 53-vuotiaana, koko elämänsä raittiina eläneenä, hyvät elintavat omanneena, notkeana ja kauniina. Koko kyläyhteisömme on pienessä shokissa, miten nopeasti voi elämän kelkka kääntyä suistuakseen kokonaan raiteiltaan.



Tiistaina terveenä töihin ja lauantaina kuolemansairaana taivaaseen??? Käsittämättömän järkyttävä äkkilähtö täysin terveelle ihmiselle. Tuntuu, että en voi mitenkään sisäistää enkä ymmärtää koko asiaa. Maanantaina vielä juttelimme normaalisti niitä näitä ja tänään poltamme muistokynttilää. Nyyh!