Tsiisus, että mieheni osaa joskus olla lapsellinen! Vai mitä sanotte tästä...?

Lähdin salille ja mies lupasi pistää saunan valmiiksi siksi kun tulen. Eihän se ollut muistanut ja sain (okei, kohtuuttomat) hepulit, kun hikisenä (lue: hiestä märkänä) en päässytkään suoraan saunaan.

Mies siihen puolusteli, ettei muistanut, koska lapsemme 4v sotki hänen ajatuksensa. Oli kai ollut hankala kun ei ollut nukkunut päiväunia.

Minä huusin siihen, että helppo syyttää muita. Mies alkoi moittimaan, että mitä sinäkin olet tänään muka tehnyt, et yhtään mitään. Oli muka jäänyt lapsi viemättä päiväunille (ei muutenkaan nuku aina päikkäreitä) ja koira kusettamatta (itse oli kusettanut 6h aiemmin kun lähdin, joten en katsonut ihan niiiin akuutiksi asiaksi). Huusin miehelle, että hänellä ei ole mitään varaa sanoa yhtään mitään! Olin päivän aikana pessyt akavaarion, siivonnut keittiön, pessyt koneellisen pyykkiä, käynyt kaupassa ja tehnyt ruuan.

Saunan jälkeen kun olin vähän rauhoittunut, pyysin mieheltä anteeksi, kun olin vetänyt niin kovat hepulit siitä kun sauna ei ollutkaan päällä. Mies siihen vaan olkiaan kohautellen että vai niin (=evvk) eikä puhunut mitään. Lähti sitten niine hyvineen töihin.

Kyllä kävi sapettamaan! Hänen mielestään hänellä ei ollut mitään anteeksi pyydettävää??

En todellakaan ala uudelleen pyytelemään anteeksi!! Vikaa oli minussa mutta niin on hänessäkin!