Karmaiseva juttu eilisillalta!
Nukumme koko perhe samassa isossa makuuhuoneessa alakerrassa. Mies oli poissa kotoa työmatkalla ja molemmat lapsemme ovat olleet pari päivää kipeänä. Kylässä ollut mummo nukkui yläkerran makuuhuoneessa.
Tyttäreni oli nukkunut jo omassa sängyssään tunnin verran, mutta 2-vuotias poikani vielä valvoi pidempään ja tuli viereeni isoon sänkyyn vasta klo 22 jälkeen. Hetken siinä oltuaan poika katsoi viereeni sängyn viereen ja sanoi: " Tetä, tetä, tetä... tetä, tetä, tetä." Minä tietysti ihmettelin, että mikä tetä (tarkoittaa setää). Poika vaan toisteli: " tetä, tetä, tetä." Sitten hän oli vähän aikaa hiljaa ja keskittyi unirättiinsä. Lopuksi hän vilkutti kovasti ja katsoi sängyn vierelle ihan kuin etsien jotakin. Sitten hän oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja kävi nukkumaan.
Kylläpä tuli itselleni hölmö olo. Näkikö poika jotakin, mitä minä en nähnyt vai oliko tämä vain 2-vuotiaan juttuja? Päivä oli ollut vilkas, kun mummo ja vaari olivat olleet kylässä. Vaari lähti illalla vielä kotiinsa ja siinä vilkuteltiin ikkunassa. Olisiko poika muistanut tämän hetken? Jos siinä sängyn vieressä nyt jotakin minulle näkymätöntä olikin, niin ei se ilmeisesti ollut mitään pelottavaa, koska poika vilkutteli. Luin siinä muutamaan kertaan iltarukouksen rauhoittuakseni.
Kommentit (5)
sanoo joskus kun pyydän hakemaan vaikka keittiöstä jotain, että " siellä on joku pelottava" ja " en uskalla yksin" . en ole kuitenkaan ajatellu että siellä mitään sen kummempaa on, lapsilla vaan on hyvä mielikuvitus.
ulko-ovea tuntuu myös jotenkin pelkäävän, en tiiä miksi. sanoo että se on pelottava...
nyt kun tämän tähän kirjottaa niin alkaa muakin mietityttään... :/
Vierailija:
sanoo joskus kun pyydän hakemaan vaikka keittiöstä jotain, että " siellä on joku pelottava" ja " en uskalla yksin" . en ole kuitenkaan ajatellu että siellä mitään sen kummempaa on, lapsilla vaan on hyvä mielikuvitus.
ulko-ovea tuntuu myös jotenkin pelkäävän, en tiiä miksi. sanoo että se on pelottava...
nyt kun tämän tähän kirjottaa niin alkaa muakin mietityttään... :/
Sun lapses on vaan herkempi kuin monet muut. Itse olen ollut tosi herkkä lapsi, ja yhteen aikaan en uskaltanut mennä yksin pesuhuoneeseen, koska tv:ssä oli näytetty sketsi (ei edes pelottava!) jossa joku nainen sanoi nähneensä humanoidin pesutuvassa ;) Mä sen mielessäni tietty yhdistin pesuhuoneeseen ;)
Ja kerran olin lapsena kuuntelemassa Mikko Alatalon lastenlaulu -konserttia. Yksi laulu oli sellainen, jossa kerrottiin krokotiilistä sängyn alla. Arvatkaa kuinka monena iltana minä ja iskä kurkattiin yhdessä sängyn alle, ettei siellä sitä krokotiilia ole! :D
Meillä lapsi puhuu, kävelee ja tekee muitakin temppuja unissaan. Onhan se karmivaa välillä, kun 2v. höpöttelee omiaan kävellessään pitkin käytäviä, mutta sellaista se vaan on. On vilkas tapaus muutenkin, mys siis yöllä. Etenkin levottoman päivän jälkeen seuraa aina levoton yö. Ja häntä on tosi vaikea saada hereille tällaisesta kohtauksesta, seisoo siis silmät auki muttei näe mitään ja puhuu sekavia.
Poika oli täysin hereillä, olimme vasta menossa nukkumaan.
AP.
lapset näkevät monesti enemmän kuin me maailman kovettamat.