4 päivää lapsen 1.syntymäpäivän jälkeen mies ilmoitti

Jep, olet varmaan osittain oikeassa. Olen kuitenkin ns. uranainen, ollut ennen lasta harrastuksia, järjestötoimintaa ja mies on ollut se joka haluaa olla omissa olissaan kotona. Olen miettinyt olenko ollut liian menevä, viimeisen vuoden aikana asiat on kuitenkin muuttuneet tai lähinnä elämäni kun on lapsi ei enää mennä eikä tarvitsekaan niinkuin ennen. Mies on sanonut etten ole huomioinut häntä tarpeeksi viimeisen vuoden aikana ja hän kärsii siitä. Lapsemme on kyllä myönnettäköön imenyt viimeisetkin mehut minusta, en olisi voinut kuvitella olevani niin väsynyt kun olen ollut. Olen varmasti nyt tossun alla tai paremminkin selkä seinää vasten koska en koskaan voinut kuvitella kuuluvani yksinhuoltajiin. Se vaan ei kuulunut ajatuksiini tulevaisuudestani. Varmasti nyt yksi itsekäs syy jatkaa on se että todella pelkään jäädä yksin koska jo tässä väsymystilassa olen jaksamiseni äärirajoilla ja mitä sitten kun joudun pyörittämään koko arkea itse? Ehkä turvaverkonkin rakentaminen on jäänyt täysin kun luotin mieheeni ja parisuhteeseeni. Myönnän, olen ollut sokea. koko syksyn mies valitti työkiireitä ja pitkiä päiviä ja minä väsyneenä kotona jaksoin hammasta putten ja ajattelin etten valita jotta hänellä olisi yksi murhe vähemmän. Ja missä hän viettikään kaiken ajan? Tyhmä minä uskoin.

eikä lapsen edun mukaista ole pysyä yhdessä vain lapsen takia.se että ollaan lasten takia yhdessä heijastuu kyllä vanhempien välisestä suhteesta ja ilmapiiristä eikä ole parempi kasvualusta kun jos olisit yksin ja lapsen kanssa ja varmasti tasapainoisempi....tv. kokemusta on.

anna sen mennä vaan....muutaman kk päästä tulee itkemään takasin kun huomaa ettei uusi ollutkaan täydellinen.se oletko valmis ottamaan takasin on eri asia.monta vastaavaa olen nähnyt....luuleevat raukat että se nurmi tosiaan olis vihreempää toisella puolella....tulet olemaan onnellisempi ja taspainoisempi ilman moista.

Tapasin elämäni miehen kohta viisi vuotta sitten. Tilanpuutteen vuoksi istuimme samassa pöydässä täpötäydessä ravintolassa, minä ystäväni kanssa ja hän työkavereidensa kanssa. Kumpikaan meistä ei ollut hakemassa seuraa, ei todellakaan. Aloimme sitten jutella koko pöytäseurue toistemme kanssa ja kätellessämme kuului se kuuluisa " klik" . Kahdenkesken en vaihtanut miehen kanssa sanaakaan, mistään koskettelusta ym. puhumattakaan, mutta tuntia myöhemmin lähdettyäni kotiin olin korviani myöden ihastunut vain hetki sitten tapaamaani mieheen. Minä, jolla on aina jalat maassa. Pari päivää ensitapaamisemme jälkeen laitoin miehelle sähköpostia, hän oli antanut minulle käyntikorttinsa.



Tapailimme kahvittelun merkeissä muutamia kertoja ja jo muutaman tapaamisen jälkeen olimme hulluina toisiimme. Juttu lähti täysin henkiseltä pohjalta, ensimmäinen suudelma vaihdettiin vasta n. kuukauden tuntemisen jälkeen. Ensimmäisen yhteisen yön jälkeen mies alkoi ottaa etäisyyttä, mikä sai minut epäilemään jotain. Sain selville, että mies oli naimisissa. Kysyttyäni asiasta mies kertoi olleensa vajaan vuoden naimisissa ja puolivuotiaan lapsen isä. Melkoinen shokki. Olin muutamia kuukausia aikaisemmin tullut itse petetyksi ja päättänyt sen vuoksi useita vuosia kestäneen suhteen. Itse en ollut koskaan pettänyt, enkä pettämistä hyväksynyt.



Yritimme lopettaa suhteen, mutta ei siitä mitään tullut. Ikävä oli liian kova, kumpikaan ei halunnut päästää toista menemään. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, se oikea oli löytynyt. Ikinä en olisi uskonut joutuvani sellaiseen tilanteeseen. Tapailumme siis jatkui ja muutaman kuukauden jälkeen vaimo sai tietää minusta. Hän soitti minulle ja vannoi tekevänsä kaikkensa saadakseen miehensä takaisin. Lupasin antaa heille aikaa ja perääntyä. Lopulta pakotin miehen tekemään ratkaisunsa kuukauden aikana. n. kahdeksan kuukauden tuntemisen jälkeen mies lopulta teki valintansa ja valitsi minut.



Halusimme edetä hitaasti. Eroprosessi oli kaikille osapuolille todella raskas ja tiedän, että seuraavan puolen vuoden aikana mies harkitsi tarkkaan mitä halusi. Ero lapsesta oli tuskallista. Lopullisen ratkaisunsa hän taisi tehdä vasta minun tultuani raskaaksi, kun ensitapaamisestamme oli kulunut noin vuosi. Yhteen muutimme vasta pari kuukautta ennen lapsemme syntymää.



Tällä hetkellä tilanne on se, että olemme olleet naimisissa vajaat kaksi vuotta ja edelleen umpirakastuneita. Meillä on myös yhteinen lapsi ja toinen tulossa. Uskon, että kohtalomme oli tavata. Olemme myös hyvissä väleissä mieheni ex-vaimon kanssa (joka muuten sivumennen sanoen huomasi itsekin rakastuneensa naimisissa olevaan mieheen, vaikka minulle vannoi, ettei koskaan voisi sellaista kenellekään tehdä...) Rankkaa oli, enkä ole ylpeä tekemisistäni, mutta hetkeäkään en ole katunut. Meillä kaikilla on asiat nyt paremmin. Heidän liittonsa olisi päättynyt ilman minuakin.



Ap, muista, että et tiedä koko tarinaa. Voisi olla hyödyllistä keskustella tämän toisen naisen kanssa, koska mieheltäsi kuulet vain hänen versionsa tapahtumista. Miehesi on saattanut kertoa myös sinusta mitä vaan. Laita miehesi valitsemaan, mutta varaudu myös siihen, että hän valitseekin sinut. Sinun on nimittäin pystyttävä unohtamaan ja antamaan anteeksi, menneiden kaivelusta ei tule mitään. Pystytkö luottamaan? Jos et, niin lopeta suhde. Pienen lapsen on huomattavasti helpompi selvitä erosta kun vaikkapa viisivuotiaan. Jos miehesi jatkaa toisen naisen kanssa, niin anna myös tälle naiselle mahdollisuus. Ihan lapsesi takia. Todennäköisesti nainen ei ole ollenkaan sellainen ressukka kuin miehesi on antanut ymmärtää. Hän saattaa olla aivan normaali nainen, joka vain on sattunut rakastumaan väärään mieheen.

niin tottakai hän valitsee sen toisen naisen. Pääsee perheestään eroon, ei tarvitse rasittua lapsista jne. Toisen naisen kanssa voi elää sitä huoletonta elämää ilman lapsia. Jostain syystä jotkut miehet luulevat ettei miehellä ole yhtäläistä velvollisuutta ja vastuuta lapsista, jos perhe-elämä käy liian raskaaksi, voi vain häippästä.



nimim. kokemusta on

Kyse ei välttämättä ole kyllästymisestä tai vastuun pakoilusta, kuten 52:n kertomus osoittaa! Toiseen rakastuminen ei myöskään automaattisesti tarkoita, että olisi valmis luopumaan lapsestaan. Hoitovastuun lapsesta voi myös jakaa tai hui, isäkin voi saada huoltajuuden!

Kerroit hänen valittaneen, ettet huomioi häntä. Kerroit hänen " tehneen pitkää päivää töissä" . Kerroit olevasi uupunut ja väsynyt, siis jo ennen tätä shokkia.



Siis miehesi vielä ikäänkuin syyttää sinua vaikeuksistanne? Jos olisit jaksanut vähän enemmän, ollut vähän täydellisempi, kaikki olisi hyvin? Älä vaan niele tuota potaskaa! Jos olet ollut väsynyt, miehesi olisi kuulunut tukea sinua, hoitaa lasta ja kotia. Ei mennä toisen naisen helmoihin.



Mites avioliittokaavassa sanotaankaan? Jotain " Tahdotko osoittaa uskollisuutta ja rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä" Sinä olet niin tehnyt, onko miehesi?

tai järjestäisisn sellaisen yhteisen palaverin kaikkien osapuolten kesken, jossa mukana olisi myös lapsi. Nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin, että meillä on tilanne tämä, että me olemme naimisissa, meillä on yhteinen lapsi ja haluan perheemme pysyvän koossa. Mutta koska mies on ihastunut tähän toiseen naiseen ja nainen ilmeisesti myös sinun mieheesi, sinä et asialle mitään voi ja niinpä miehen tulee tehdä valinta tässä ja nyt ja jos mies valitsee uuden naisen, hyväksyt sen. Ei sinulla ole tässä mitään menetettävää enää, jos mies empii, niin se kertoo siitä, että jossain vaiheessa hän kuitenkin sitten lähtisi. Pieni selkä seinää vasten -tilanne voi auttaa miestä tekemään päätöksensä. Mutta miehelle olisi hyvä tehdä selväksi, että se on joko tai, ei hän voi valita päivittäin sen mukaan, miltä tuntuu ja käyttää sinua hyväksensä.

ja miehesi on luvannut perua sen ja on luvannut muutenkin jatkaa teidän kanssanne. Minä en kyllä katselisi tällaista peliä yhtään, niin pirullinen olisin ja taistelisin avioliittoni puolesta käytten likaisiakin keinoja tarvittaessa. Minusta ihminen, joka aloittaa suhteen naimisissa olevan ihmisen kanssa, ottaa tietoisesti sen riskin, että tulee loukatuksi, joten tuskin se mikään yllätys olisi. Muutenkin kertoisin niistä tekstareista ja sanoisin, miten miehesi pitää häntä pilkkanaan, näyttää tekstareita ja käyttää häntä vain hyväkseen. Jos en enää mitään muuta keksisi, niin yrittäisin ainakin tuhota heidänkin suhteensa, mitä sen sitten enää on väliä, jos mies on tosi paska muutenkin..... Tiedän, lapsellista, mutta so what?!

lähde pois ja UNOHDA tuo mies!

ja ilmoita tarvitsevasi omaa-, miettimis-, järjestely- tms. aikaa.

Kiitos 71. Jotain tallaita on mielessäni käynyt mutta ei ihan niin nopealla aikataululla kuin sinä tekisit. Ensin aion pitää huolta attä tämä toinen nainen on historiaa. Sata prosenttisesti.

Ja sinulle 72. Sitä en voi tehdä. Valitettavasti tämä ällötys on lapseni isä ja joudun olemaan hänen kanssaan tekemisissä lopun elämäni yhteisen lapsemme kautta. Jos meillä ei olisi lasta niin en kahta kertaa peräänm katsoisi. Siksi olenkin ihmeissäni että toinen nainen roikkuu tässä mukana kun hänellä ei ole mitään tässä kiinni. Mieheni ei ole soittanut hänelle viikkoon ( ei ole kuitenkaan lopettanut" suhdettakaan" ) ja silti sunnuntaina tuli häneltä viesti että nyt on liput järjestyksessä, koska sulle voi soittaa, vai saako sun ääntä enää kuulla?



No niin tytöt. Olen selvinnyt järkytyksestä ja aion antaa tälle äijälle omaa lääkettään. Tästä eteenpäin elän kulissiavoliitossa. Edellispäivänä käsitin sen että vaikka saisimme kaiken suhteessamme toimimaan ei luottamus tule koskaan takaisin. Tämä mies on rikkonut kaiken mitä on välillämme ollut ja se että hän oli kanssani sängyssä jo kaksi päivää sen jälkeen kun oli kertonut minulle toisesta naisesta ja vannonut rakkauttaan häneen todistaa että hän ei tiedä mitä moraali on. Jos hän voi tehdä tämän sille toiselle naiselle voi hän tehdä tämän ( ja varmasti tekeeki, ja luultavasti on jo tehnyt) minulle koska tahansa vaikka niillä pankin johtokunnan risteilyillä mihin vaimot/tyttöystävät ei pääse mukaan ja muilla vastaavilla reissuilla.Lapsemme on niin pieni että hän ei tästä suunnitelmastani kärsi, häntä on kuitenkin ajateltava ensimmäisenä. Jo tässä viimeisen puoli vuotta hän on nähnyt isäänsä niin vähän että tämä asumusero ei tunnu missään.



Minusta tulee taas rakastettava kotihengetär. Enää en ole väsynyt, kireä, kärttyinen ja alan pitää huolta itsestäni kuten sinkut. Olin muuten tänään kosmetologilla ja kahdelta on kampaaja. Tähän suunnitelmaan menee kyllä noin vuosi mutta se on ehdoton takaraja koska lapsi ei saa kasvaa liian vanhaksi ettei kiinny liikaa isäänsä, ja toisaalta tarvitsen sen vuoden jotta saan ostettua yhden tai mielellään kaksi sijoitusasuntoa lisää (laitan ne vuokralle ja vuokratulot hoitavat lainanlyhennykset ja pääomatuloveron ), minä EN AIO lähteä tästä talosta tyhjin käsin. Selusta pitää olla turvattuna.

Sitten kun hän vähiten sitä odottaa ilmoitan hänelle lähteväni. Kun hän on jollain " virkistysmatkalla" tai a-luokan matkoiksi hän niitä kutsuu kun saa mennä ilman perhettä, pakkaan tavarat ja hänen tullessa takaisin ollaan jo poissa. ;) Tämän viestiketjun lähettäminen molemmille oli muuten hyvä veto...



So simple is that. Olenko aivan hullu? Rakkautta ei vaan enää ole.

Ja sinulle 73, en tule koskaan lähtemään yön yli mihinkään ilman lastani, teen kaikkeni ettei mieheni saa mahdollisuutta tulevaisuudessa esim huoltajuus oikeudenkäynnin yhteydessä sanoa että hän on hoitanut lasta yön yli tai että ole hurvitellut siellä ja täällä. Tiedän että tästä tulee todella likainen ero sitten kun lähdetään, sen verran tunnen miestäni. olen lähdössä nyt parin viikon päästä laivalle ja silloin lapsi menee äidilleni ja mieheni ei saa sitä tietää vaan luulee että ollaan jossain muualla.

kun se lopullisen eron paikka tulee, että lapsellasi on myös oikeus isään.

Älä kiellä tapaamisia yms. sillä teet vain hallaa lapsellesi.



Olipa isä kuinka paska tahansa, se on silti isä. Jota lapsella on oikeus rakastaa, tavata ja tuntea.





Meillä myös riitaisa tilanne, voisin vaikka kuristaa mieheni tähän paikkaa, niin olen vihainen hänelle. Mutta lapselleni en häntä mollaa ja lapsi saa tavata isäänsä niin paljon kuin haluaa.

voimia sinulle ap. Jos lähdet tälle koston tielle niin muista että asiat eivät silti aina ole noin " helppoja" ....

heivaa se täysin moraaliton ja selkärangaton mies oikeasti nyt ihan yli laidan. Kulissiliittokaan ei ole hyvästä, varsinkaan lapselle. Ajattele lasta. Kylmässä parisuhteessa lapsen on huono kasvaa. Kostokaan ei paranna sun oloasi, mies taas saa siitä syyn " NO jos säkin niin mitä sä mua syytät" ja jos mies tulisi järkiinsä, toi kosto hiertää lisää välillänne ja painaa sinua.



Gloria Gaynorin laulu " I will survive" vois olla sulle tunnusbiisi nyt!

Ap siis jatkaa: nyt ollaan asuttu yhdessä saman katon alla ja kokeiltu tätä uutta arkea. Mieheni (tai siis ex) on puhelinyhteydessä tyttöystäväänsä päivittäin mutta eivät ole tavanneet pariin viikkoon. Mistäkö tiedän? olen kysynyt suoraan. Kuukausi sitten mieheni sanoi tekevänsä päätöksen puoleen tai toiseen kuukauden sisällä ja nyt sanoo ettei pysty siihen. Haluaa viettää joulun kanssamme mutta ilmoitin että käy ainoastaan jos teemme sen perheenä. Yhtenä iltana sanoi että toinen nainen haluaisi vielä yhdelle ulkomaanmatkalle (viroon) hänen kanssaan, kuulosti siltä että pelkää hävinneensä pelin. Kuitenkin oli kysynyt mieheltäni että viettävätkö he uuden vuoden yhdessä. Minulla on tosi paskat fiilikset ja tykkäämiskäyrä mieheeni menee alaspäin kuin lehmän häntä. Mitä tässä voi tehdä muuta kun odottaa? sanoin että jos kukaan muu ei tee päätöstä niin jouluna se nähdään, sen jälkeen en enää odota. Että silleen meillä. Nyt on kulunut noin kaksi kuukautta siitä kun sain tämän pommin niskaani.

Ei voi muuta sanoa kun että jaksamista.

Kun/jos harkitset yhteen palaamista, mieti tarkoin pystytkö sittenkään luottamaan mieheen enää koskaan, vai onko aina pieni epäilys? Et nimittäin saa mennyttä luottamusta ehkä koskaan takaisin. Ja mieti, MITÄ sinulle tapahtuisi, jos mies tekisi tuon UUDELLEEN?

ei hän minun mielestäni ansaitse teitä ollenkaan.

Paha minun tietenkni sanoa, koska luultavasti itsekin odottaisin, enkä tahtoisi itseäni teilattavan kertaheitolla, mutta otan osaa tilanteestanne...



Toivottavasti se toinen ei ainakaan saa miestäsi.