4 päivää lapsen 1.syntymäpäivän jälkeen mies ilmoitti

Ihmettelen vaan, niinkuin aina tällaisissa tapauksissa, että miten VOI OLLA että olisit valmis ottamaan miehen takaisin tosta noin vain, mutta VIHAN kohdistat toiseen naiseen?? MIKSI et ole vihainen miehellesi, joka petti sinua ja sinut, sekä lapsenne. Hylkäsi teidät. Rakastui toiseen (no sille ei välttämättä voi mitään) ja lähti.



Olen vain utelias. Kuten jo sanoin, olen pahoillani että sinulle kävi näin. En vain ymmärrä tuota logiikkaa, että toista naista vihaat mutta ex-miestäsi et??

Nainen on samanikäinen kuin minä ja lapseton. Asutaan edelleen yhdessä ja olen alentunut niin alas että luen salaa mieheni tekstareita. Maanantaina oli tullut tekstari jossa nainen kirjoitti että ei hätää nyt ne alkoivat, sunnuntainen karkinsyönti vissiin auttoi ja nyt kaikki on ok... eli selvästi pelkäsi (tai toivoi?) olevansa raskaana. Mieheni on sanonut että hän haluaisi lapsia ja olisi valmis hankkimaan lapsen mieheni kanssa. Minkälainen nainen aloittaa suhteen miehen kanssa jolla on 9 kk ikäinen vauva?

Minä ainakin repisin siltä silmät päästä.

Toivottavasti kaikki selviää parhain päin, mutta joskus asioista on myös osattava luopua. Elämä kantaa kyllä. =)

Ota nyt se pää sieltä persiistä, ja näe kuka se todellinen sika tässä tilanteessa on. Sua pannaan niin halvalla, ja se joka sen tekee on MIEHESI!!!!



Lähde pliis pois tilanteesta tai sulla ei kohta ole enää mitään itsestäsi jäljellä! Mene vaikka turvakotiin tai sukulaisille, ihan sama, mutta pliis lähde!

Niin minäkin ihmettelin miksi viha kohdistuu naiseen. Tämä on varmaan niitä perhe ja lapsi" hormoneja" että haluan että perhe säilyy koossa ja lapsellani on oma isä. Siksi en voi kohdistaa vihaani mieheeni vaan kaikki pourkautuu toiseen naiseen. Hän tietää että asumme yhdessä ja silti lähettelee tekstareita mikä osoittaa kypsymättömyyttä ja tilannetajun puutetta. Mieheni harkitsee tällä hetkellä jatkaakko meidän kanssa vai uuden kanssa. Uusi ei tiedä tästä harkinnasta mitään. Hitto mikä sotku.

Jos ei olisi lasta niin antaisin paskan olla mutta yritän ajatella mikä olisi lapsenkin edun mukaista.

Vierailija:

Ovat tavanneet jo kolme kuukautta aikaisemmin ja hän halusi kertoa vasta nyt että lapsi saa kivat 1 v synttärit.

Olen samaa mieltä kuin edelliset, sinun miehesi on se, joka nyt on töpännyt ja pahan kerran. Moni perhe hajoaa kun lapsi on alle 1v. Se että toinen nainen haluaa lasta ei minusta ole mikään ihmeellinen juttu, eikä se tee hänestä pahaa. Se että hän haluaa lasta miehen kanssa, joka pettää vaimoaan ja on valmis jättämään perheensä toisen naisen takia, taas saa tämän toisen naisen vaikuttamaan hyvin epätoivoiselta ja naiselta jolla on huono itsetunto.



Et voi tietää mistä kaikki heillä on todella alkanut. Voihan olla, ettei miehesi ole ollut naiselle alun alkaen rehellinen ja kertonut sinusta+ lapsestanne vasta kun ovat jo rakastuneet. Tai sitten pahimmassa tapauksessa ei edes ole kertonut teistä tai on sanonut että olette eroamassa tms. Niin kauan kun et tiedä totuutta suhteen alkamisesta, et voi syyttää tapauksesta muuta kuin miestäsi. Hän on se, joka on tehnyt aivan varmasti väärin.



Olen pahoillani puolestasi, koita jaksaa. Ero on rankka paikka kaikille. Vaikka kuinka tuntisit olosi voimattomaksi, muista silti että joskus koittaa se aurinkoinen päivä joka tuo elämääsi uutta sisältöä ja ehkä uuden rakkauden.

miehellesi? Sitä ainakin näkyy yrittävän.

Ensinnä: itsekin olen lukenut näitä provojuttuja täällä mutta tämä ei valitettavasti ole sellainen. Mulla on jaloissa 1v 1kk lapsi jonka isä teki juuri sen mitä kerroin. Jos keksisin sen olisin sairas ja ansaitsisin sen tapahtua minulle. Tällaista ei keksi kukaan pienen lapsen äiti.

Meillä on iso talo ja minä en ole se joka täältä lähtee. Tai voin lähteäkin mutta vasta sitten kun on asiat selvät ja minulla mitä meille kuuluu. Mielessä on ollut useita kertoja että kuristan ton miehen ja on tehnyt mieli huutaa ja kiljua mutta se ei muuttaisi mitään. Saattaa olla että ole vieläkin shokissa ja että mieli vielä muuttuu kun saa etäisyyttä tähän mutta toisaalta on sellainen olo että annanko liian helpolla periksi jos vain peräännyn. Toi raskausjuttu hiukan sai mut ottamaan takapakkia yhteenpalaamisessa mutta luulen että uusi on palavassa vauvakuumeessaan kokeillut kepillä jäätä. Mieheni on sanonut että uusi on häneen paljon rakastuneempi kuin hän... en sitten tiedä.

mieheni sanoi tässä yhtenä iltana että jos tämä uusi nyt häviäisi taivaan tuuliin niin hän jatkaisi meidän kanssa ja tämä uusi jankuttaa että pelkää mieheni palaavan meidän luokse vaikke tiedäkään faktana mieheni harkitsevan sitä vakaasti. Uudella naisella on kuulemma huono itsetunto ja hän on todella kaltoin kohdeltu aikaisemmassa liitossaan ja mieheni potee nyt huonoa omaa tuntoa tämän uuden naisen vuoksi koska hän on nimenomaan ollut se aloittava osapuoli tässä suhteessa. Miksi siis tämä uusi nainen ei peräänny jos kerran näkee kaikki merkit että mieheni on tullut katumapäälle???? Ymmärtääkö KUKAAN minua ja sitä miksi olen valmis ottamaan hänet takaisin? Vai onko tämä vain jonkinlaista shokin jälkimaininkeja enkä oikeasti häntä haluaisikaan? Puhunkin hänestä edelleen miehenäni vaikka olen sinkku(mikä idioottimainen sana...)

myös minun mies, en sitä aina ymmärrä, mutta onhan siinä puolensa ja viestii kyllä tietynlaisesta luonteenlujuudesta, kehityshalukkuudesta jne. Toisaalta kuitenkin mietin, että esimerkiksi miehelleni meidän ero voisi olla liian suuri imagokysymys..



ihan ok ap:n antaa miehen vähän pohtia valintaansa eikä vain pistää ovesta pihalle.. osa miehistä kypsyy, mutta luottamus on sitten taas ihan eri juttu

aluksi vihasin todella paljon sitä toista naista.



Kun ero oli tosiasia, aloin vihata miestä jonka lopulta tajusin p-pääksi.



3-4 vuoden jälkeen suhtautuminen miehen alkoi vasta olla neutraali ja jopa vähän säälivä.



Nyt kun ex-mies on tehnyt saman tempun jo tuolle minun paikalleni tulleelle, en oikeastaan tunne enää mitään kumpaakaan kohtaan. En edes vahingoniloa.



(Ja arvatenkin olen siis sitä mieltä, että kerran pettäjä - aina pettäjä.)

Miten voisit luottaa mieheesi jos hän nyt sitten päättäisikin jäädä teidän kanssanne? Valitettavasti omalla kohdalla on käynyt vastaavalainen tilanne,silloin kyllä lapset olivat 2v3kk ja 3kk. Mies ilmoitti että on neljä kuukautta tavannut toista naista ja haluaa muuttaa sen toisen luo. Sanoin terve ja hellurei. Ei tarvitse tulla! Kukkauden päästä alkoi arki sielläkin päässä ja mies oli tulossa takaisin. JA vaikka heikko olen ja valitettavasti jollain tavalla häntä vielä rakastin sanoin etten takaisin ota. Me muutimme lasten kanssa pois omistusasunnostamme koska en halunnut siihen jäädä. Nyt entinen mieheni asuu siinä yksin ja vakuuttaa minulle rakkauttaan joka päivä ja sanoo ettei ikinä enää tee tuollaista... Avioerohakemusta ei vielä ole tehty mutta katsotaan nyt. En tiedä luotanko koskaan häneen niin paljon että voisin muuttaa takaisin. Lapset on nyt 2v11kk ja 11kk. Jaksamista omaan tilanteeseesi.Tarvitset rauhassa aikaa miettiä tilannetta.

kyllä kait sillä rakkaudellakin on voimansa. Ja harva kait hyvässä suhteessa täysin hurahtaa. Toista ei voi pakottaa sitoutumaan itseensä. Jos sydän haluaa muualle, sille ei voi mitään!

onko se nainen sun lapsen vanhempi? onko se toinen nainen sitoutunut sinuun ja lapseesi? onko se toinen nainen rikkonut lupauksensa sinulle? onko se toinen nainen rikkonut luottamuksesi?

olen ollut samassa tilanteessa (tosin meillä ei ollut lapsia kuviossa). Ymmärrän, että haluat miehesi takaisin- minä en voinut vain yht' äkkiä lakata rakastamasta alkaa vain vihata miestä (ja lopettaa suhteen kin veitsellä leikaten), joka oli pettänyt ja halusi lopettaa suhteemme (oli ihastunut ja koki itsensä ahdistuneeksi minun kanssani) ja aloittaa tämän uuden naisen kanssa. Minun haluni saada asiat korjatuksi jälleen oli niin voimakas, että taistelin todella suhteemme puolesta, en vain halunnut luovuttaa niin vähällä, koska todella rakastin miestäni, eikä suhteessamme ollut perustavaa laatu olevaa ongelmaa. Mies häilyi sitten jonkin aikaa kahden naisen välillä eikä ensin osannut päättää mitä tehdä... annoin hänelle aikaa tehdä päätöksensä ja miettiä.

Meillä tilanne oli se, että toinen nainen tiesi alusta lähtien että mieheni asui avoliitossa, sitä huolimatta hän oli suhteen aktiivinen osapuoli- juuri se sai minut vihaamaan nimenomaan tätä naista niin paljon- oma moraali kun on se että varattuihin ei kosketa...Tekstareita ja yhteydenottoja oli naisen puolelta jatkuvasti ja sitten itse otin yhteyttä tähän naiseen ja pyysin lopettamaan mieheni jahtaamisen (ja palamaan asiaa jos mieheni todella jättää minut), koska siinä vaiheessa mieheni halusi yrittää kanssani kuitenkin.

No, tarina on pitkä en jaksa enää käydä kaikkia yksityiskohtia läpi, mutta minä todella voitin taistelun ja tämä toinen nainen jäi nuolemaan näppejään. Tästä on nyt yli 5 vuotta ja olen edelleen mieheni kanssa yhdessä- ja olemme onnellisia. Tämä oli suhteemme pahin kriisi eikä siitä tietenkään arvitta selvitty, paljon meni aikaa ja vaati molemminpuolista työtä suhteen ja luottamuksen uudelleenrakentamiseen, mutta se oli sen arvoista. Olen antanut anteeksi, mutta unohtaahan sitä ei koskaan täysin voi. Vieläkin joskus harvoin, kun mietin pahimpia hetkiä, saan kyyneleet silmiini. Nyt osaamme arvostaa toisiamme uudella tavalla, eikä mikään ole itsestään selvää.

Toivotan sinulle AP voimia ja jaksamista. Toivon sydämestäni että kaikki kääntyy parhain päin. Muista että, jos päätätte palata yhteen on asia käsiteltävä niin loppuun ettei sitä enää koskaan tuoda uusissa riitatilanteissa esiin- se on edellytys suhteen jatkamiselle.

Vierailija:

mieheni sanoi tässä yhtenä iltana että jos tämä uusi nyt häviäisi taivaan tuuliin niin hän jatkaisi meidän kanssa ja tämä uusi jankuttaa että pelkää mieheni palaavan meidän luokse vaikke tiedäkään faktana mieheni harkitsevan sitä vakaasti. Uudella naisella on kuulemma huono itsetunto ja hän on todella kaltoin kohdeltu aikaisemmassa liitossaan ja mieheni potee nyt huonoa omaa tuntoa tämän uuden naisen vuoksi koska hän on nimenomaan ollut se aloittava osapuoli tässä suhteessa. Miksi siis tämä uusi nainen ei peräänny jos kerran näkee kaikki merkit että mieheni on tullut katumapäälle???? Ymmärtääkö KUKAAN minua ja sitä miksi olen valmis ottamaan hänet takaisin? Vai onko tämä vain jonkinlaista shokin jälkimaininkeja enkä oikeasti häntä haluaisikaan? Puhunkin hänestä edelleen miehenäni vaikka olen sinkku(mikä idioottimainen sana...)

Kiva kuulla että joku on onnistunut otettuaan miehensä takaisin. tiedänpähän ainakin yrittäneeni menipä sitten syteen tai saveen. Ja kiitos myös muille kommenteista, tuli uutta perspektiiviä tähän tilanteeseen.

Olen harkinnut soittamista ko. naiselle mutta pelkään pilaavani tielanteen ts. mieheni suuttuu ja menetän siten pelin.

ap, olet oikeassa, että tuo toiselle naiselle soittaminen voi olla hyvinkin riskaabeli juttu, eikä välttämättä toimi sinun hyväksesi (riipuu tapauksesta). Kannattaa miettiä siis tarkoin. Jos sitten päättää soittaa, kannattaa valmistautua huolellisesti ja valita sanansa tarkoin (ei mitää raivoamista ja huutamista) ja olla rauhallinen esittäessään asiansa.

säännöllisesti?