Kuljen rikkaissa piireissä. Tämä on kamalaa omalle suhteellisuudentajulle.

raha tee kaikkia tyhjäpäisiksi, onneksi. Pintaliitäjät saattaa olla ymmärtämättömiä, mutta keskivertotajulla varustettu ihminen varmaan kykenee käsittämään, etteivät kaikki tienaa samaa kuin he. Ettet vain itse olisi kade ja siksi häpeilet? Mammonaa se vain on, mitään siitä et mukaasi saa ja eikä siitä suurempaa hyötyäkään missään oikein ole.

Se mikä minua tässä pelottaa on se, että mitä jos muutun kiittämättömäksi enkä osaa arvostaa sitä, mitä minulla on? En halua tulla kyltymättömäksi, joka haluaa aina vain enemmän ja enemmän.



Onko se kateutta? En tiedä. En ole itsekään lähtöisin mitenkään köyhistä oloista, en siis ole ainakaan ennen ollut " katellinen" (tai mitä se ikinä onkaan) muiden rahoille. Toisaalta tämä raha on tällä hetkellä ihan jotain muuta, mitä olen koskaan ennen nähnyt.



Sinä kakkonen, olet rikkaista oloista. Miten se heijastuu sinun elämässäsi? Tarvitsetko paljon ja isoa, jotta olet tyytyväinen?

Harrastan " köyhäilyä" ja innostusta uraputkeen ei ole nähtävissä. Kierrätyskeskukset ja kirpparit on mun ostareita, autoa en omista jne. Elän todella eri tavalla kuin nuoruudessani. Ja olen onnellisempi.



Sitä voi olla kiitollinen myös superrikkaana. Kannattaa antaa omastaan muille, pitää sydämen pehmeänä.



2

Köyhäile välillä ja samalla napautat rikkaita tuttujasi. Vaikkapa kulkemalla Esprit-paidassa. Monet kalliit vaatteet ovat todellakin ylihinnoiteltuja. Eli rikasta vedetään höplästä.



Ajattele enemmän, että onko järkeä...Aina ei nimittäin ole. Siinä vaiheessa, kun tavaroista muistetaan AINA mainita merkki (Bossin kraka, Sandin paita ollaan jo menossa metsään.



Positiivista asiassa on se, että olet itse huomannut muutoksesi. Tsemppiä sulle. Muista nauttia elämästä!

edelleenkään... kaikki rikkaat ei kulje merkkivaatteissa tms. Eräskin sukulainen omistaa suuren omakotitalon järven rannalla, pienkoneen, puolen millin mökin Lapissa jne mutta saattaa silti kulkea 20v vanhoissa vaatteissa ja kumppareissa... Ei tartte tehä aina numeroo ittestää, nauttii vaan omasta rauhasta ja perheestä, pröystäily turhaa.

Pidä kosketuksesi " tavalliseen elämään" , jos sinulla on aikaa, ota joku vapaaehtoistyö harrastukseksesi? Semmoisessa näkisi oikeasti vaikeaa ja karua elämää, pysyisi arvostus omaan hyvään elämään.

Esim. äitini oli lasten ja nuorten puhelimessa päivystäjänä joka toinen viikko parisen tuntia kerrallaan.



Itse olen ns. köyhästä perheestä ja nykyisinkin tulot ovat aika pienet. Aika jännä tuo rahan voima. Toisaalta haluaisin paljon rahaa, koska rahakkaana elämä on PALJON helpompaa (vaikka 2 toisin väittikin). Toisaalta en osaa kaivata suuria summia, kun olen näin tottunut elämään.



Ap, lopulta pohtimasi asiat ovat vain ja ainoastaan itsetunnostasi kiinni. Sinun täytyy opetella nielemään ylpeytesi. Mitä sitten, vaikka pukisit päällesi Espritiä tai vaikka kirpparikamaa?? Mitä sitten, vaikka työkaverisi näkisivät asuntosi? Etkö voisi olla levollisin mielin juuri se kuka olet ja olla tyytyväinen omaan elämääsi vaikka muut sitä karsaasti katsoisivatkin?



Yksi kullan arvoinen vinkki: Kun alkaa hävettämään/ahdistamaan joku asia, muista; AINA on olemassa kamalasti ihmisiä, joilla ei ole sadasosaakaan siitä omaisuudesta/mahdollisuuksista elämässä kuin sinulla on. VERTAA AINA HUONOMPAAN, ei parempaan.

Kyllä minäkin tunnen rikkaita, jotka ulkoiselta olemukseltaan eivät tuo sitä mitenkään ilmi. He ovat suomalaisia. Itse asun ulkomailla, ja täällä rahaa ei piilotella samalla lailla.



En tarkoita kirjoituksellani sitä, että yrittäisin olla jotain muuta mitä olen.

En minä - vieläkään - halveksi kirppisvaatteita, ja tuon sen ilmi ihan kenelle tahansa, että lapselleni on second-hand vaatteet.

Ja paljastin työpaikallani, että viime kesänä olimme Italiassa leirintäalueella telttailemassa - ja sain kaikki ihmiset hyvin iloisiksi.

Enkä ole tähän mennessä ostanut mitään vaatetta vain merkin vuoksi.



Puhun siitä, miten tämä elämäntilanteeni voi vaikuttaa AJATUSmaailmaani. Tajusin sen juuri nyt, kun olen tekemässä sijoitusta. Minulla on 15000 ylimääräistä rahaa ja mietin, ostanko osakkeita vai rahastoa. Huomasin ajattelevani, että tokkopa noin pienellä summalla on väliä.... Suhteellisuudentaju tässä menee!

tämä ei ole provo.



ap

Vai ovatko ulkomailla?

Siksi puhun Rahasta isolla R:llä. Suomessa ei näitä rahoja ole monellakaan. Täällä vaikka muille jakaa.



Raha ja kerjäläiset elävät rinta rinnan.



ap

Voit aina vedota siihen, että olet suomalainen eikä Suomessa ole tapana pröystäillä tai sitä pidetään aika junttimaisena (kuten Vesa Keskinen ym.)

Vierailija:

Ei tartte tehä aina numeroo ittestää, nauttii vaan omasta rauhasta ja perheestä, pröystäily turhaa.

Itse olen ihan hyvin toimeen tulevasta, mutten missään nimessä rikkaasta perheestä. Kaksi parasta teini-iän kaveriani olivat todella varakkaista perheistä ja uskon kyllä tietäväni, mitä ap tarkoittaa. Minulla kesti vuosia, ennen kuin tajusin, etteivät kalliit merkkituotteet tee ihmisestä parempaa kuin muut. Nykyisin olen sitä mieltä, että vain dorkat maksavat älyttömiä summia esimerkiksi vaatteista tai autoista, kun paljon vähemmälläkin saa kunnon tavaraa. Laatu ei aina automaattisesti ole sama asia kuin kallis hinta. Enää en koe tarpeelliseksi kilpailla materiasta kenenkään kanssa. Tunnustan avoimesta viihtyväni kirpputoreilla ja halpamarketeissa. Jos se häiritsee jotakuta, niin sehän ei ole minun häpeäni.