Onko ketään psykologeja tai muita alan asiantuntijoita paikalla?

pakko-oireista ajattelua, joka joskus on enemmänkin neurologista kuin psykiatrista alkuperää. Siis voi olla vamman jälkitila tai perinnöllistä.

Voivat olla myös psykologisia hylkäämiskokemuksia, ei välttämättä konkreettisia. Näitä useimmiten 0 - 3 vuoden iässä.



Tai sitten esim. pitkittynyt riippuvuussuhde vanhempiin. Et ole eriytynyt ja itsenäistynyt omaksi itseksesi, vaan turvallisuutesi kytkeytyy yhä edelleen aikuisiällä korostuneesti toisiin ihmisiin.



Taikka sitten sinulle on sattunut jotain isoja traumaattisia juttuja elämän varrella, vaikka pohja olisikin ollut turvallinen.

mutta välinpitämättömän lapsuuden jäljilta olin todella hysteerinen kun mieheni tapasin ja kun hän meni inttiin niin luulin ihan oikeasti, että hän kuolee siellä tai katoaa ym. Uskon tämän liittyvän kiintymyssuhteisiin ja näin arveli myös erityisopettaja.

Olen mielestäni eriytynyt ihan " normaalisti" vaikka en ole ihan varma mitä sillä tarkoitetaan. Olin hyvin riippuvainen ennen miestä vanhemmistani enkä voinut olla niistä erossa. Nyt en onneksi ole kovin riippuvainen kenestäkään mutta pelkään, että alan roikkua lapsessani....

et ole kyllä eriytynyt vanhemmistasi terveellä tavalla



Kannattaisiko mennä psykoterapiaan?

mitä käytännössä tarkoittaa " psyykkisesti estynyt" ?

Voisiko tarkoittaa jonkinlaista jännittyneisyyttä, korostunutta varautuneisuutta ihmissuhteissa? Vaikea sanoa...

saanut tilaisuutta kehittää itsetuntoa ja itsevarmuutta. Jos sun vanhemmat ei ole luottanu suhun tai sun kykyihin, sulle tulee helposti sellanen olo et sä et pärjää elämässä itsenäisesti.

No roikuin vanhemmissani koska pelkäsin, että mut hylätään ja koin oloni turvattomaksi. Isäni oli väkivaltainen minua kohtaan ja äiti vain välinpitämätön. Olen elänyt ilman rakkautta ja hellyyttä mutta kovassa kurissa. Turpaan tuli jos oli eri mieltä jostain.

kuvasit ekassa viestissä? Toivottavasti haet ja saat apua tilanteeseesi.

Vaikea näin ulkopuolisena sanoa, miten kuvailemasi ongelmat ovat syntyneet, mutta kertomasi lapsuudenperheestä kyllä viittaa selkeisiin ongelmiin siellä.



Tällaisia kysymyksiä voi pohtia esimerkiksi sukupuu-menetelmällä. En nyt muista kirjan nimeä, mutta on kirjastoissa saatavissa myös. Menetelmässä tarkastellaan omaa (ja puolison) taustaa, siinä on runsaasti konkreettisia välineitä pohdinnan tueksi.

Sukupuu meneltemää käytetään hyvin usein pariterapiassa, joten voisit saada apua sieltäkin tilanteesi selvittämiseen. Kunnat ja seurakunnathan tarjoavat ilmaista pari- ja perheterapiaa, ongelmasi on mitä suuressa määrin myös perheesi ja parisuhteesi ongelma, joten voisi olla ihan oikea osoite. Olisiko miehelläsi kiinnostusta tarkastella taustojanne? Pariterapiaan voi mennä yksinkin.

erilaisia ihmissuhteita, mitä itsellä on ja millaiset suhteet lapsuudenperheen jäsenillä on keskenään. Yleensä sukupuuta läpi käydessä (siihen merkitään erilaisin viivoin ja merkein kaikkia juttuja, kuten " alkoholisti" , " lämmin suhde" , " etäinen suhde" , " vihamielinen suhde" jne.) hoksaa tosi paljon juttuja, jotka ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat siihen, millainen itse on nyt ja miten toimii. Kun niitä löytää, voi alkaa etsiä uudenlaisia toimintamalleja. Eli kaikki lähtee sen tiedostamisesta, miksi toimii niin kuin toimii.