en keksi mitään syytä tehdä avioehtoa..
onko ketään muita jotka ajattelee näin.. jos menettäsin erossa jotain omaisuutta niin se ei hirveästi mua hetkauttaisi, ihan rehellisesti.. olen aina ollut sellainen että muutan paljon joten esim taloilla tai mökeillä ei ole mulle ihan mielettömästi tunnearvoa, jotain toki, mut ei mitään ylitsepääsemätöntä.. tai jos oltaisiin tilanteessa että miehellä olisi lapsia aikaisemmasta avioliitosta ja olisi mahdollisuus että nämäkin lapset multa jotain perisi lopulta, niin ei se tuntuis missään.. sehän on vaan rahan paskaa tai jotain tavaraa. enkä tosiaankaan ole rikas, en vaan osaa kuvitella että vaikka vihaisin mieheni lapsia kuten jotkut naiset tuntuu tekevän...
Kommentit (6)
ei mua edes kiinnosta mitä niihin liittyy jos erotaan tai kuollaan. taloja tehdään aina uusia.. outo olen joo.
ap
Välitän lapsistani ja haluan heidän perivän tasapuolisesti mieheni aikaisemma liitossa syntyneiden lasten kanssa. Mieheni lapset perivät äitinsä ja isänsä ja mieheni ja minun yhteiset lapset perivät äitinsä ja isänsä.
Rahaa ei kummallakaan ole liiemmin, perintöä ei ole odotettavissa sen enempää. En tiedä mitä sillä avioehdolla yksinkertaisesti suojeltaisi. Kaikki mitä ollaan hankittu, on hankittu yhdessä, joten jos ero tulisi, kaikki menisi samalla lailla jakoon.
mutta ei se mikään maailmanloppu olisi enkä jaksaisi sitä varten suojautua. sen talonhan voisi sitten myydä tai tekisi mitä tekisi, elossa olisin kuitenkin. siis mun on vaikea kuvitella jonkun omaisuuden menettämistä hirveän traumaattisena.
ap
Oletetaan, että olet mennyt naimisiin eronneen miehen kanssa, jolla on yhteishuollossa oleva lapsi. Kotinne on molempien nimissä. Miehesi kuolee, jolloin hänen alaikäinen lapsensa perii hänet. Elossa oleva huoltaja alkaa hallita lapsen omaisuutta. Joudut neuvottelemaan miehesi exän kanssa siitä, saatko asua kodissasi vai et. Eikä vieläkään tuntuisi missään?
Jos sinulla oikeasti olisi omaisuutta, voisit olla toista mieltä.