Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Koska kertoa raskaudesta appivanhemmille?

Vierailija
12.11.2006 |

onko törkeää, että mun vanhemmat tietää raskaudesta ja miehen ei?. Ajattelin jos kertoisi miehen vanhemmille vasta np-ultran jälkeen. Välillä vaan tuntuu epäreilulta kun toiset isovanhemmat jo tietää ja toiset ei.



Anoppi ja appiukko tulee ihastumaan aivan täysin kun kuulee että meille tulee toinen lapsi. Anoppi on vaan niin kova hössöttämään, että en jaksaisi sitä vielä..



Pitääkö teidän mielestä olla tasapuolinen isovanhempia kohtaan vai saanko tässä tilanteessa toimia näin?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yoki kannattaa pitää salaisuutena että sinun vanhempasi tietävät, voihan se aiheuttaa vähän kateutta... Kerkeehän anoppisi hössöttämään ihan tarpeeksi ultrasi jälkeenkin monen monta viikkoa!

Vierailija
2/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun heille ei ole kerrottukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivätkä paljasta että tiesivät aikaisemmin. Omalle äidille kerroin jo viikolla 5 koska kärsin niin pahasta pahoin voinnista että yksinkertaisesti tarvitsin apua esikoisen hoidossa.

Vierailija
4/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun mielestäni on ihan luonnollista, että toisiin isovanhempiin tai siis että toisella naisella tai miehellä saattaa olla läheisemmät välit omiin vanhempiinsa kun toisella.



Kerrot sitten kun haluat. Sinä olet raskaana ja sinä synnytät lapsen tai jos käy huonosti sinä sen keskenmenon fyysisesti saat. Jos tuntuu ettei halua että anoppi tietää niin ei tarvitse kertoa.



Onnea raskaudestasi.

Vierailija
5/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

MITEN NIIN??? TUSKIN NÄMÄ TOISET ISO-VANHEMMAT YHTÄÄN VÄHEMMÄN LASTA RAKASTAISIVAT!!!

Vierailija
6/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

me ei kerrottu. Tapaamme toisia isvanhepia noin 3 kertaa vuodessa ja toisia viikottain. Tämä asetelma ei ole meistä lähtöisin. Sanoisin että meidän tapauksessa isovanhemmat ovat itse itsensä asettaneet eri asemiin. Toiset soittelevat ja pitävät yhteyttä toiset eivät.



Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia, ei kaikki ihmissuhteet ole samanlaisia sukulaissuhteen perusteella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja miehen äidille np-ultran jälkeen viikolla 13... ei mistään erikoisesta syystä, tuli vaan ne tilanteet silleen hyvin. ei kai se mitenkään epäreilua ole.

Vierailija
8/8 |
12.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Anoppi ja appiukko ovat lapsellemme todella tärkeitä ja lapsemme viettää heillä ehkä enemmän aikaa kun minun vanhemmillani.



Anoppi on vaan sellainen luonne että murehtii kaikkea. Syy miksi haluaisin hänelle kertomista lykätä on se, että haluaisin säästää hänet siltä pelolta, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin.



Hänen tyttärensä sai kesällä keskenmenon ja anoppi oli aivan murheenmurtama. En haluaisi häntä laittaa kokemaan tätä uudelleen. Omille vanhemmilleni kerroin tosiaan siksi että tarvitsin apua esikoisen hoidossa, muuten olisin kertonut heillekin vasta np-ultran jälkeen. tai voisi sanoa että äitini arvasi ja en viitsinyt valehdella. Ymmärrän kyllä niidenkin kannan joiden mielestä teemme väärin kun miehen vanhemmat eivät vielä tiedä. Podenhan itsekin asiasta huonoa omaa tuntoa etten ole kertonut. Minun vanhempani ja mieheni vanhemmat eivät ole juurikaan tekemisssa, eli tosiaan asia ei tule ilmi. Ja vaikka äitini törmäisikin anoppiin niin ei hän kerro.



No mietin vielä vähän, ehkä kerron sitten lähipäivinä kuitenkin.



ap