Lue keskustelun säännöt.
Kun anoppi ja miniä on kuin yö ja päivä, OV!!
23.06.2008 |
Minä "joudun" viettämään paljon aikaa anoppilassa, kun mieheni on siellä maatilan töissä (varsinkin kesäisin). Anoppi ja appi on mukavia, mutta mutta...
- meidän huumorintajut eroaa täysin. Anoppi ei ymmärrä lainkaan sarkasmia, ironiaa ja mustaa huumoria, jota minä viljelen koko ajan. Anoppi vaivautuu heitoistani, vaikka yritän rajoittaa juttujani (anoppi itse nauraa vain spedehuumorille tms..)
- anoppi on vahvasti uskonnollinen ja toivoisi meidän menevän naimisiin. Ilmaisee sen kuitenkin kierrelleen ja vaivautuneesti, ei puhu mitään suoraan, kun taas minä ilmaisen mielipiteeni vahvasti
- anoppi on ihmetellyt minun ja miehen riitoja, vaikka emme edes riitele tavallista pariskuntaa enemmän. anoppi ja appi ei ole koskaan riidelleet poikansa kuullen, vaan ovat suojelleet poikaansa kaikilta riidoilta
- anoppi ihmettelee perhettäni. mieheni on siis vahvasta ydinperheestä, jossa on kaikki ollut aina hyvin, ei suuria kriisejä. oma isäni oli mielisairaalassa ja alkoholisti, äitini taas on ollut etäinen uranainen, veljeäni en tunne. anoppi tarvitsee suunnilleen nitroja, kun olen kertonut anopin kysyessä asioita perheestäni. anoppi aina jankkaa "missä veljesi on juhannuksen" ja aina siihen on ikävä vastata, että "ei olla yhteyksissä valitettavasti ollenkaan" ym...
- anoppi ihmettelee myös sitä, kun en ole niin innoissani tekemässä tuttavuutta jokaisen vieraan kanssa (toki tervehdin ja olen asiallinen, jutustelen hieman ym..) ja juttelemassa ummet ja lammet. vieraita tuossa maalaistalossa käy päivittäin, enkä minä taas ole mikään yltiösosiaalinen ihminen. Nykyään anoppi sitten kyselee että "totutko sinä koskaan meidän sukuun" ja "totutko sinä vieraisiin" jne.. Tulee sellainen olo, että minun pitäisi olla samanlainen kuin anoppi?
- anoppi myös on vahvasti sitä mieltä, että kotityöt kuuluu naiselle. niinpä kun keittiössä on meneillään ruuanlaitto ja talon miehetkin on paikalla ja katsoo telkkaria, niin ikinä anoppi ei "laita" poikaansa tai miestään tekemään mitään. sen sijaan minä autan aina ruuanlaitossa, navetan pesussa ym. naisten hommissa ja anoppi kutsuu aina vain minua auttamaan. Minua taas tuo vähän ärsyttää, kun pyrin kotonani tasa-arvoon. Mutta siis olen auttanut aina ja tarjonnutkin apua, enkä ole näyttänyt pientä ärtymystä. Mieheni ei osaa laittaa mitään ruokaa, eikä se ole ihmekään, kun hänen kotona ne ei vaan kuulu miehelle
Okei, minä olen tuolla vieraana ja minun on opeteltava talon tavat. Eikä anoppi ole mikään tyranni, ollaan vain erilaisia. Anoppi on hirveän sovinnainen ja ehkä hieman "tekopyhä" ja minusta tuntuu koko ajan, että olen jotenkin "friikki" noissa ympyröissä, ihan perhetaustojenikin takia. Antakaa vinkkejä, miten voisin tulla paremmin anopin kanssa toimeen? Vai pitäisikö antaa asioiden olla näin ja sopeutua edelleen? Ei ole iso ongelma ei, mutta tuntuu, että astuisin ihan uuteen kulttuuriin, kun menen anoppilaan.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anopin kanssa, toimeen tulemme näennäisesti ihan kivasti.
Olen tullut vain siihen tulokseen että me olemme vaan niiiin erilaisia. Hän myös maatilan emäntä.... noissa luettelemissasi kohdissa oli paljon samaa kuin meidän suhteessamme. Eniten ehkä ärsyttää anopin totaalinen huumorintajuttomuus. Jos jotain puoli leikillän heittää, anoppi loukkaantuu heti eikä ymmärrä yhtään etten ole tosissani. Lisäksi hän on minun makuuni turhan empatiakyvytön, sellainen suoran toiminnan ihminen, ei ollenkaan pohdiskelija jota minä todellakin olen ;)
sopeutua siihen. Osaat myös määritellä erojanne hyvin selvästi - epäilemättä olet pohtinut asiaa.
Entäpä jos antaisit tilanteen olla ennallaan? Sano vaikka sille anopillesi, että joskus tuntuu vaikealta olla niin erilaisesta perheestä lähtöisin kuin anopin perhe. Sano vaikka, että sinusta on hienoa, jos anoppi jaksaa ymmärtää vähän erilaista miniää ja lisää nauraen, että sinäkin yrität ymmärtää erilaista anoppia ja vaikka sitä, ettei miesten tarvitse laittaa ruokaa.
Kaikissa ihmissuhteissa tulee törmäyksiä, eritoten kun kaksi aikuista pannaan elämään lähekkäin. Jos törmäys uhkaa tulla, väistä, jos mahdollista (eli oleile anoppilassa vähemmän) tai törmää, pyydä anteeksi omaa osuuttasi ja jatka rinnakkain elämistä.
Huumorintajukysymys on vähän hankala, myönnetään. Ihminen, joka ei ymmärrä monenlaista huumoria, tuntuu helposti tyhmältä, ja jos toista pitää tyhmänä, se yleensä näkyy omasta suhtautumisesta ikävästi. Mutta ehkä saat itsesi ohjattua pois tästä kysymyksestä. Arvosta vaikka anoppisi maanläheisyyttä tai jotain sellaista, jos et huumorintajua pysty arvostamaan!
Uskon kyllä että asiat tasaantuvat, kunhan tutustutte paremmin toisiinne. Anoppikin on varmasti vähän ihmeissään, kun oletkin ihan erilainen kuin hän, mutta koskapa ei pahalta ihmiseltä vaikuta, niin vasrmasti ajan mittaa tuollainen huomauttelu loppuu tai vähenee, jos jaksat suhtautua asiaan huumorilla ja ottamatta nokkiisi. Sanoisin että jatka samalla tavalla ja anna elämän kantaa!
Olet tosiaan ihan eri kulttuurissa, kun menet anoppilaan. Eipä sulla paljon vaihtoehtoja ole, kun kerran asiat on noin ja olet anopin luona. Toivottavasti et ole vaan puolustuskannalla ja ota huonosti kaikkea sellaistakin, mitä anoppi ihan viattomuuksissaan sanoo.
Ei varmasti ole kivaa jos tuntee koko ajan olevansa outo, mutta mun mielestä ainoa ratkaisu silloin on, että jäät kotiisi ja käyt anoppilassa vain silloin tällöin.