Minkälainen vanhempi kieltäytyy lapsensa

siis nyt kun tiedän, mitä siitä seuraa.



Tutkimuksiin suostuessamme luulimme, että niissä selvitettäisiin mikä on vialla ja SITTEN LAPSEMME SAISI APUA.



Mutta kissan viikset. Diagnoosi kyllä lätkäistiin mutta siihen se sitten loppuikin. Sen jälkeen lapsi on joutunut heittopussiksi, jota kukaan ei halua kouluunsa, luokallensa, harrasteryhmäänsä, koska hänellä on diagnoosi ja hän saattaa olla hankala. Lasta vain pallotellaan paikasta toiseen ilman että kukaan edes yrittäisi mitään tukea. Mitään kuntoutusta tai lääkehoitoa ei ole tullut. Kelalta saadaan perusvammaistukea, mutta se 90 euroa kuussa ei kata sitä että minä olen joutunut jäämään pois töistä opettaakseni lapselleni peruskoulun oppimäärän kun koulu ei sitä viitsi tehdä.



Mitään näistä ongelmista ei olisi, jos emme olisi suostuneet tutkimuksiin eikä lapselle olisi annettu diagnoosia. Hän olisi edelleen oikeutettu paikkaan lähikoulun luokalla, vaikkakin hankalana lapsena.

täysin sopimattomaan paikkaan. Kakkosen lapsi on kognitiivisesti ihan normaali (ts.normaaliälyinen) mutta kunta on osoittanut koulupaikan kehitysvammaisten erityiskoulusta, jossa oppimääriä on lähtökohtaisesti mukautettu. Koska erityiskoulupaikka on, muuta tukea ei tarvitse antaa. Lain mukaan tämä riittää, mutta lapselta se vie kaikki mahdollisuudet saada peruskoulun oppimäärä kokonaan suoritettua?

Ei me olla muutenkaan kaikkia suosituksia noudatettu, ei pantu päivähoitoon puheterapeutin suosituksesta jne. Ne on _suosituksia_ ei määräyksiä. Vanhempi sitten käyttää harkintaa.

siitä oli niin paljon vaivaa mutta ei mitään hyötyä.



Samoin monet erikoislääkärit yksityisellä puolella varsinkin rahastavat potilaita määräämällä vain yhden pullon lääkettä kerralla ja pian pitää varata taas uusi 80 e maksava aika. Mistä ei ole muuten mitään hyötyä kun se yksi pullolääke. Jonka jälkikäteen vielä ymmärsin saavan ihan tavalliseltakin lääkäriltä, siihen ei tarvinnut erikoislääkäriä. Ja tämä tavallinen lääkäri kas kummaa määräsi 3 pulloa kerralla...



Anoppi käy fysioterapeutilla, eikä ole saanut mitään apua sieltä. Moni varmaan saa mutta kaikkeen se ei tehoa, vaikka kuinka suositellaan.



Loppujen lopuksi tiede ei aina voi päättää ihmisten kohtalosta, eikä ehkä pitäisikään. Ehkä on ihan tarkoitus, että ihminen käy läpi jonkun masennuksen tmv. Ehkä silläkin on tarkoituksensa, kasvattaa ihimistä henkisesti? Ihminen ei pysty hallitsemaan kaikkea eikä se kai ole tarkoitukskaan.



On muuten todettu tieteellisessä tutkimuksessa, että rukouksenkin voima auttaa parantamaan. Mutta kuka terveyden ammattihenkilö sitä suosittelee??

Tiedän kuulovammaisen lapsen, joka joutuu käymään teoreettisesti itselleen ihan liian yksinkertaisessa opetuksessa, kun hänet on niputettu muiden ongelmien kanssa samaan opetusryhmään. Siinä pilataan teoreettisesti lahjakkaan lapsen ammatinvalintamahdollisuudet.