Tänään selvisi että 2lk tyttäreni opettajana toimii juuri lukiosta keväällä

opettajaksi ei opiskele tarpeeksi porukkaa. Ammatti tarvitsisi enemmän arvostusta..?

mun kokemuksellani nuori ja innokas opettaja, jolla "ei ole varaa epäonnistua" ja jonka siksi pakko vaan yrittää uudestaan on lapsien kannalta paljon parempi kuin pätevä ja kokenut joka luulee tietävänsä kaiken ja sysää ongelmat aina jonkun muun kontolle, koska ne eivät "kuulu hänen työnkuvaansa eikä koulutukseensa".



Niinpä nämä nuoret tyttöset pärjäävät kurinpidon ja erityislasten kanssa ja saavat koko homman toimimaan kun on pakko, siinä missä pätevät opettajat huutavat apuun kuraattoria ja erityisuokasiirtoja eivätkä silti saa lapsia oppimaan.

Tottakai luonnonlahjakkuus kokemattomanakin voi olla yllättävän hyvä ja taas kokenut/pätevä ja työtään vihaava surkea, mutta on kyllä toisen työn aliarviointia sanoa, että koulutus ei muka ratkaise mitään.



Mäkin osaa diagnosoida ihmisten tauteja ja olen tosi empaattinen, ihana ihminen. Paljon parempi minä olisin tk;:ssa määräämään antibiootteja angiinaan ja yskään sykänlääkettä kuin pätevä ja tympeä lääkäri...

"nuori ja innokas opettaja"? Eikös opettajan opinnot kestä ainakin 4-5 vuotta? Ellei sitten ole muuta tietä valmistunut opettajaksi ja käynyt sivussa lukion? Itse nostaisin kyllä aiheesta keskustelun.

Epäpätevissäkin on tosin eroja. On aika eri asia, onko opena joku opintojen loppuvaiheessa oleva vai juuri tuollainen "luonnonlahjakkuus".



Olen itse yläkoulussa opettajana, ja siellä tosiaan huomaa, että alakoulun opettajissa on eroja. Meille tulee jotkut luokat lähes sellaisenaan alakoulusta ja luokkien työskentelykultuurissa ja siinä, mitä oppilaat osaavat on ihan hirveitä eroja.

mun kokemuksellani nuori ja innokas opettaja, jolla "ei ole varaa epäonnistua" ja jonka siksi pakko vaan yrittää uudestaan on lapsien kannalta paljon parempi kuin pätevä ja kokenut joka luulee tietävänsä kaiken ja sysää ongelmat aina jonkun muun kontolle, koska ne eivät "kuulu hänen työnkuvaansa eikä koulutukseensa".

Niinpä nämä nuoret tyttöset pärjäävät kurinpidon ja erityislasten kanssa ja saavat koko homman toimimaan kun on pakko, siinä missä pätevät opettajat huutavat apuun kuraattoria ja erityisuokasiirtoja eivätkä silti saa lapsia oppimaan.

Miten lukiosta juuri ulospaukahtanut osaisi edes tunnistaa lapsen oppimisvaikeuksia saati käyttää oikeanlaisia metodeja opetuksen tukena? Kurin saa pidettyä melkein kuka tahansa, luokan me-hengen ylläpito ja käsitejärjestelmien opettaminen onkin sitten aivan eri asia.

Vähän tää juttu kyllä haiskahtaa...

Olin kirjoittanut edellisvuonna ja pyrkimässä OKLään Hkiin. Sain suhteilla eri pituisia sijaisuuksia, sillä elettiin lamaa ja opettajia oli pakkolomalla alvariinsa. Minä siis tein ilmaiseksi sijaisuuksia, jotta sain lisäpisteitä pääsykokeita varten. Yllätys, yllätys, sainkin ekaluokan opetettavakseni parin kuukauden ajaksi (opettaja sairaslomalla ja minä kätevästi jo talossa sisällä). Ei kyllä ollut hajuakaan lukemaan opettamisesta tms. Onneksi eräs opettaja hoiti äikän tunnit. Minä vedin sitten muut tunnit täysillä ison itseluottamukseni kanssa. Ja pärjäsin! Sain kehuja sekä vanhemmilta että muilta opettajilta. Muutama lapsi itkua tuhersi, kun oma opettaja tuli takaisin ja minä silti pyörin vielä talossa muita sijaisuuksia tehden.



Mutta aika oli ehkä toinen, erityisoppilaita ei ollut ja luokka oli pieni (alle 20).

joka aloitti nyt lukiossa ranskan kielen opettajana, on tämän kevään ylioppilas.

on pätevä opettaja, niin lain mukaan hänet on lähes pakko palkata.

Todennäköisesti saatavilla ei siis ole ollut yhden yhtä pätevää opettajaa, jolloin on ollut pakko palkata saatavilla oleva henkilö.



Huutamisen ja meuhkaamisen sijasta koita tukea opettajaa työssään, sitä hän todella tarvitsee.

Valitus kehiin. Menisin koululle ja saisin itkupotkuraivarit, järjestäisin mielenosoituksia jne.



En suostuisi tuohon, vaatisin luokan vaihtoa tai koulun vaihtoa yms.



Oppilaiden aliarvostusta jos puhuit totta.



Mikä kaupunki tai kunta jossa asiat on näin huonolla tolalla?

tämä on nykypäivää kaikissa niissä kouluissa, jotka ovat huonolla alueella, joissa ryhmät ovat isoja tms. eli joihin pätevät eivät hae - ja pätevillä on vara valita nykyään.

Pätevä opettaja tunnistaa varmasti paremmin monet ongelmat ja osaa ohjata oikeaan paikkaan (ei ole open huonoutta, että saa lapselle pätevää erityisopetusta hankittua, vaan nimenomaan paremmuutta) ja open tärkein tehtävä on opettaa ja kasvattaa, ei olla pidetty.



Mutta sijainen on parempi kuin lapset heitteillä, ja jos pätevää sijaista ei löydy, niin ei löydy. Harva rehtori tahallaan palkkaisi täysin kouluttamattoman ohi oikean opettajan.

Mä hain kanssa heti kirjoitusten jälkeen OKL:ään ja en päässyt. Koko seuraavan vuoden tein sitten sijaisuuksi pitkin Helsingin ala-asteita.



Suurin osa ihan muutaman päivän sijaisuuksia, mutta sitten yhtäkkiä tuli pyyntö erään ekan luokan open sijaiseksi maaliskuusta koulun loppuun asti. Luokan varsinainen ope jäi äitiyslomalle ja pätevää sijaista ei löytynyt.



Siinä minä parhaani toki yritin, mutta kyllä tuntui aika hurjalta välillä itsestäkin. Mitä lienee luokan vanhemmat ajatelleet. Minua kohtaan olivat kuitenkin aina todella ystävällisiä. Syksyksi saivat pienet tokaluokkailaiset onneksi pätevän sijaisen.

Todennäköisesti paikkaa ei ole koskaan julistettukaan hakuun tms. Opettajien keskuudessa manataan tilannetta, jossa epäpäteviä palkataan, sillä he tulevat halvemmaksi. Ainoastaan pätevien luonnontieteen opettajien saatavuus yläkouluihin ja lukioihin on vaikeaa, muuten kyllä koulutettua väkeä löytyy. Etenkin virkoihin riittää hakijoita tungokseen asti.

Paikkakunnilla, missä yliopisto suoltaa opeja jatkuvasti, sijaisia on helppo saada, mutta jonnekin syrjäkylälle voi olla todella vaikea saada yhtään ketään. Ja pääkaupunkiseudullakin tilanteet vaihtelevat kouluittain. Ja aina sitä virkaa ei vain ole laittaa auki, jos virassa oleva on esim äitiyslomalla.

Ryhmäkoot pienemmiksi ja palkkaa lisää...Ja tästä voi toki väitellä hamaan tappiin asti, että kuinka ne opettajien runsaat lomat korvaa keskimääräistä kk-palkan pienuutta ynnä muuta, mutta selkeästi opettajat itse kokevat työnsä siinä määrin raskaaksi ja vastuulliseksi (ja koulutukseltaan muuten usein aika vaativaksi), etteivät nykyiset työ- ja palkkaolosuhteet riitä kannusteeksi työn tekemiseen valmistumisen jälkeen. Yhteiskunta ja lapset ovat pulassa, ja jotain pitää tehdä.



Itse valmistuin juuri päteväksi aineenopettajaksi. Tutkintooni kuuluu täysmäräisen FM-tutkinnon (300 op) LISÄKSI aineenopettajan pedagogiset opinnot ja joitain kursseja vapaita opintoja, jotka siis olisi voinut sisällyttääkin tutkintoon. Olen opiskellut monipuolisesti opetettavaa ainetta sekä ylimääräisiä kursseja mm. kehitys- ja oppimispsykologiaa ja erityispedagogiikkaa. Olisin siis ollut todella "pätevä". Opetuskokemustakin löytyy ja testien mukaan "sovelias luonne".

Graduvaiheessa minulle kuitenkin tarjottiin työtä yliopistolla. Lähtöpalkkani on yli kolme tonnia kuussa. Aineenopettajana olisin saanut hieman päälle kaksi tuhatta.

Arvatkaapa, opetinko päivääkään pätevänä peruskoulun puolella? Kun palkka on tonnin enemmän kuussa ja oppilailla aika paljon vähemmän asennetta, ei kauaa tarvinnut miettiä työpaikan valintaa...Ja minä tosiaan olin kuvitellut suuntaavani opettajaksi peruskouluun/lukioon.



ps. Luokanopethan saa sitten vielä vähemmän liksaa kuin aineenopettajat.