Lue keskustelun säännöt.
Vauvan suukottelusta
04.07.2008 |
Miten olette ilmaisseet mummuille tai muille sukulaisille, että vauvaa ei pidä suukotella suulle tai suun seudulle? Meillä kiusallinen ongelma, kun tiedämme, että pitäisi varoa mutans streptokokki bakteerin tarttumista vauvaan, mutta miehen äiti ja sisko suukottelee aina vauvaa naamalle ja antaa vauvan laittaa sormensa heidän suuhunsa. Minusta tämä ei ole kiva juttu, ja vihjaisin jo tästä miehelleni. Miten sanoa tästä että ihmiset ei loukkaannu? Kerran jo sanoin mummille, että suun alueelle pitää varoa suukottelemasta, mutta jotenkin näyttää että ei mene perille.
Kommentit (8)
yksi naapurin eukko oli vallan ihastuksissaan kun meidän lapset olivat vauvoja.
Aina tuli vaunujen/rattaiden vierelle, paijaili lapsiamme ja suukotteli heitä poskille :/
En tykännyt, mutta en kehdannut suoraan sanoa :/
Mieheni närkästyi todella tuohon naapurineukkoon, ja sanoi asiasta hänelle suoraan, sillä seurauksella, että eukko suuttui ja kiersi jatkossa meidät kaukaa ;O
Eukko ei ymmärtänyt sitä, että emme tykkää tästä tavasta.
Tällä eukolla aina räikeää huulipunaa, mitkä sitten lastemme poskilla :(
Ja kun tiedämme, että tää eukko työskentee sairaalassa (hoitsu) kaiken maailman tautisten seassa, niin ei kiitos.
Kaikille tää ei vaan mee jakeluun, mutta enpä sitä sure, että karttaa meitä, parempi niin.
Vauva tulossa taloon, ja hyvä jos jatkossakin kiertää meidät kaukaa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kertoa perustelut. Jos se ei toimi, niin sitten ei auta kuin sanoa tiukemmin. Ja kieltää vielä uudestaankin. Ja napata lusikka vaikka aikuisen suussa ollut lusikka pois ennenkuin se ehtii lapsen ruokaan.
Äidiksi tullessaan kaikki joutuvat tilanteisiin, joissa pitää asettaa rajoja lapsen läheisille, oman lapsen parhaaksi. Se ei aina ole mukavaa, mutta vielä inhottavampaa on katsoa, kun periaatteitasi rikotaan ja lapsen terveys/turvallisuus vaarantuu silmiesi edessä.
Pysy lujana! Tsemppiä! Ei sukulaisuussuhteet siitä kuitenkaan vahingoitu, jos ovat normaalilla pohjallla. Kaikkien täytyy vaan käydä läpi se vaihe, että roolit tulevat selviksi = kuka lapsen asioista viime kädessä päättää ja vastaa. Tärkeää on, että miehesi ja sinä olette avoimesti samoilla linjoilla.
Mitähän esim. italialaispappa sanoisi, jos kieltäisitte häntä muiskuttelemasta lastenlastaan poskille ja suulle :)? Joissakin asioissa suomalaiset ovat äärimmäisen tarkkoja ja noudattavat tarkkaan suosituksia. Rutiinit ovat hurjan tärkeitä, esimerkiksi päiväuniajat, nukkumaanmenot ja varhaiset ylösnousut ja ruokailut. toisaalta taas lapset halutaan saada itsenäisiksi niin varhain, monet täällä mietiskelee voisiko 12-vuotias vahtia päivät pienempiään, kun sen ikäisen jättäminen yksin muualla euroopassa voisi olla lastensuojelun asia. Tai seitsenvuotiaan pitäisi pärjätä päivät yksin kesällä kotona...
Hauskoja kulttuurieroja, itse olen kasvanut osan lapsuudesta muualla ja tottunut boheemissa lapsuudenkodissa erilaiseen kasvuympäristöön, en varmaan jaksa olla niin haudanvakava näissä pussausasioissakaan.
Ehkä sitten ollaan vähän vähemmän boheemeja, mutta ei paljon mua haittaa. Ja jos sinä haluat määrittää suomalaisen asenteen haudanvakavaksi, niin ole hyvä vaan. Ei se kuitenkaan sitä ole, kunhan lämpimiksesi nimittelet.
Englannissa on muuten laki, että alle 14v ei saa vahtia alle 12v lapsia. Ja että alle 12v ei saa liikkua ilman valvojaa julkisella paikalla. Että on sitä "haudanvakavuutta" muuallakin kuin Suomessa.
Mutta vakavasti puhuen... Mun mielestä se kasvurauha pitäisi saada Suomeenkin eli lapsi saisi olla rauhassa lapsi, ilman liian varhaista itsenäistämistä. Ettei 7-vuotiaan tarvitsisi vielä olla vastuussa itsestään tai 14-vuotiaan toisista tai 16-vuotiaan kiirehtiä jo muuttamaan kotoa pois. Perhekeskeinen ja lämmin ilmapiiri on sellainen mitä haluaisin välittää omille lapsillekin, sitten joissain asioissa otan hieman löysemmällä pipolla muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosi paljon sitten oman lapsuuteni (1970-luku). Ehkä ei kautta linjan, mutta hyväosaisissa perheissä lapsista huolehditaan tosi hyvin, ei odoteta itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä.
tosi paljon sitten oman lapsuuteni (1970-luku). Ehkä ei kautta linjan, mutta hyväosaisissa perheissä lapsista huolehditaan tosi hyvin, ei odoteta itsenäisyyttä ja yksin pärjäämistä.
Silti esimerkiksi koululaisten pahoinvointi, yksinolo, yksinäisyyden kokeminen, turvattomuus jne. ovat melko yleisiä ongelmia. Lapsilla ja nuorilla ei välttämättä ole vanhempaa läsnä, sellaista jolla olisi aikaa kuunnella. Työelämä on erittäin vaativaa ja ylitöitä tehdään paljon ym. Väittäisin, että näissä asioissa voitaisiin vielä mennä paljonkin parempaan suuntaan, vaikka muutosta on jo tapahtunut.
Eli ihan miten asia on, eli vauvaa ei saa suukotella suulle tai sen alueelle, eikä antaa lusikkaa jota aikuinen on nuollut, eikä antaa juoda samasta lasista yms. että streptokokki ei tartu. Ja että nykyinen tutkimus on osoittanut että juuri tämä streptokokki on se joka aiheuttaa kariesta yhdessä sokerin kanssa.
Faktat pöytään, ja jos ei mene perille uusi luento tai muistutus. Ja selkeä kielto. Ihan sama vaikka muut leimaa hulluksi, hysteeriseksi tms. hammaskipu kun on jotain niin inhottavaa että en halua sitä lapselleni.